Palataanpas takaisin tekstiilivaraston kätköihin. Kaikki tekstiileistä otetut valokuvat ovat jälleen valokuvaajamme Jaakko Ojalan ottamia ja vanhat kuvat puolestaan Köyliön valokuvat-arkistosta.
Salme Härkälä avioitui Paavo Varpialan kanssa vuonna 1949. Salmella oli yllään villakankaasta valmistettu upea yksinkertainen hääpuku, jota koristaa etumuksen koristepoimutus sekä kapea palmikoitu vyö. Ajan tyyliin kuuluivat myös olkatoppaukset, joilla haluttiin korostaa hartialinjaa.
Miesten vihkiliivi mahdollisesti 1700-1800 luvun vaihteesta, jossa päällinen pomullstyykiä eli puuvillaa, vuori ja selkämys pellavakangasta. Vihkiliivi on entisen Vainio-Marttilan, nykyisen Saukkilan talosta peräisin. Todennäköisesti kyseessä on Efraim -nimisen isännän liivi. Kuitenkin Vainio-Marttilassa oli kaksi Efraim-nimistä isäntää. Efraim Adamsson Arvela, myöhemmin Vainio-Marttila, syntyi 2.10.1767 Lapissa ja kuoli 22.9.1806 Tuiskulassa. Hänet Vihittiin vuonna 1793. Eframille syntyi 9.12.1794 Efraim Efraimsson Vainio-Marttila -niminen poika. Hänet puolestaan vihittiin vuonna 1816. Voimme siis vain arvailla, kuuluiko vihkiliivi isä-Efraimille vai poika-Efraimille. Liivin on lahjoittanut museolle F. J. Bärling. Hän osti liivin 10 markalla tuiskulalaiselta maanviljelijä Kalle Kalliolta. Liivin napit eivät ole alkuperäiset.
Eemil Härkälän kesäpuku 1900-luvun alkupuolelta, johon kuuluu takki, liivi sekä olkihattu. Kyseisessä puvussa Eemil esiintyy useissa valokuvissa vuosina 1914-1919. Tässä vuonna 1919 otettu valokuva Eemilistä Alma-vaimon sekä lastensa Salmen ja Eskon kanssa. Miesten puku oli miltei aina 1900-luvun alkupuolelle asti kolmiosainen.
Kokoelmista löytyy myös Lottapuku, joka kuului aikoinaan Aune Anttila-Kuparille. Lottapuvun malli hyväksyttiin jo vuonna 1922. Puku oli harmaata puuvillaa tai villakangasta ja siihen kuuluivat lottaneuleen lisäksi valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Kengät olivat mustat ja matalapohjaiset, sukat harmaat tai mustat. Lottien arkipuvun vasempaan ranteeseen ommeltiin kankainen kurssimerkki sekä jaostonauha. Rintataskuun kiinnitettiin valkoinen kurssitähti ja puvun kaulus suljettiin lottaneulalla. Lottapuvun käyttäjän tuli esiintyä ”sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä”. http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/lottapuku/
Tekstiilivarastosta löytyy myös ”hullun paita” eli pakkopaita. Vaatetta säilytettiin aikoinaan kunnanmiehen asunnossa, mistä sitä sai lainata tarpeen vaatiessa. Hihojen pituus on 266 cm. Pakkopaidan on Museoyhdistykselle lahjoittanut edesmenneen kunnanmiehen Eeti August Mäkelän poika Ilmari Mäkelä.
Syksyisin terveisin,
Hanna
Museotaksvärkki 