Aapiskukko ja muita joulumuistoja.

Erkki Härkälä muistelee Köyliim mukulaim muisteluksii. Lumienkeli ja muita tarinoita vuosien takaa teoksessa lapsuuden joulujaan Köyliön Tuiskulassa. Erkin mukaan: ”Joulun edellä piti olla kiltti ja ahkera. Vanhin veljeni Esko opetti minulle lukutaidon alkeita. Kirjaimia opeteltiin pienestä kotiaapisesta. Sen harmaassa pahvikannessa oli kukon kuva ja hiukan punaista ja vihreätä väriä. Muuten kirjan kuvat olivat mustavalkoisia. Lukutuokion päätteeksi aapiskirja vietiin kamarin muurin otsalle odottamaan, jos vaikka kukko munisi – ja munihan se muhkean piparkakun. Muuri oli lämmin. Piparista jäi aapisen lehdelle rasvainen jälki. Se oli kauan sillä sivulla, missä komeili suuri Ö-kirjain ja lause: Öisin yököt lentävät.”

Yttilän Museokoulun käyttökokoelmista löytyy Aapiskukon kuva- ja satusalkku sekä mukava määrä aapisia useammalta vuodelta. Kuva: Jaakko Ojala

Joululahjat olivat aikanaan perinteisiä, pieniä ja käytännöllisiä, usein itse tehtyjä, kuten kaulahuiveja, sukkia, vanttuita ja kinttaita sekä lapsille veisteltyjä puuleluja. Kuusen alta löytyi myös äidin kokoama herkkupussi, jossa oli pullaukko, iso koristeltu piparkakku, jouluomena ja karkkeja. Erkki Härkälän mieleen on erityisesti jäänyt tummanvihreäksi maalattu puinen potkukelkka, joka oli veistelty Fredrik Ruoholan verstaassa. Maija-Liisa Volotinen puolestaan muistaa mummulta saamansa laamapaidan, mikä olikin hyvä lahja, sekä äidin tekemän nuken. Jaakko Ojala sai isältään eräänä jouluna sukset. Isä oli kommentoinut: ”Jos katkaiset nämä, saat itse tehdä seuraavat”. Sukset eivät kauaa ehjänä kestäneet ja Jaakko tekikin uudet, mikä oli varmasti vaativa työ.

Tuiskulan Torpparimuseolta löytyy useampi pari puisia suksia sauvoineen. Kuva: Jaakko Ojala

Maija-Liisa Volotinen muistelee samaisessa Köyliist -kirjassa, kuinka joulukuusi tuotiin jouluaattona tupaan: ”Se oli jo ehkä kesällä katsottu valmiiksi ja haettu muutamana päivää ennen joulua puuhuoneen seinustalle. Kuusi kiinnitettiin ristin muotoiseen puiseen jalkaan, missä se seiso vähän huterasti. Joskus latva saatettiin naulata kattoon kiinni. Neulaset kuivuivat ja varisivat yleensä pian. Isä koristeli kuusen latvapuolen, me lapset saimme ripustella alaoksille pieniä punaposkisia omenoita, piparkakkuja ja karamelleja. Isä kiinnitti kuuseen elävät kynttilät, latvatähden ja kiiltävät nauhat. Kaunis siitä tuli aina.”

Emäntä Aune Vuotilan joulukuusi ei varistanut, vaan 1970-luvulla Köyliö-Säkylän sanomissa uutisoitiin Aunen joulukuusesta, joka sinnikkäästi jatkoi kasvuaan Aunen hyvässä hoidossa. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto

Museotaksvärkki toivottaa rauhallista ja tunnelmallista joulua lukijoilleen! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kaikille yhteistyökumppaneille ja erityiskiitokset jokaiselle 43 talkoolaiselle sekä valokuvaajille Jaakko Ojalalle ja Emilia Helmiselle. Nyt katse kohti tulevaa vuotta!

Toivoo,

Hanna

 

”Entisaikojen koulunkäyntiä”

Säkylä-seura ry:n Säkylän historiaa – Pankaas kattoen! -historiahanke järjesti 30.11.2017 yhdessä Säkylän yhteiskoulun kanssa Paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivän yläastelaisille ja lukiolaisille. Museotaksvärkki oli tapahtumassa mukana järjestämässä ”Entisaikojen koulunkäyntiä” -työpajan, jossa esittelimme osan Yttilän Museokoulun käyttökokoelmiin kuuluvista opetustauluista. Työpajan vetäjinä toimivat Museotaksvärkki-hankkeen johtaja Mikko Eskola, Yttilän kyläyhditys ry:n puheenjohtaja Sari Minkovitsch, Köyliön valokuvat-arkiston johtaja Kalevi Salmi ja tietysti minä.

Opetustaulujen teemoiksi valitsimme maatalouden, työn, valistuksen sekä kaupungin ja ujuttautui joukkoon myös muutama historia-aiheinenkin opetustaulu. Osallistavassa työpajassa oppilaiden tehtävänä oli ryhminä pohtia yhden teemaan sopivan opetustaulun pohjalta, mitä opetustaululla halutaan kertoa ja opettaa, mikä on muuttunut ja millainen opetustaulu olisi tänä päivänä? Lopuksi ryhmät esittelivät opetustaulunsa ja pohdintansa luokalle ja meille.

Tämän päivän kuvatulvan keskellä on hyvä välillä pysähtyä yhden kuvan äärelle ja pohtia sen sisältöä ja merkitystä. Se ei nimittäin ole niin helppo homma, mitä aluksi ajattelimme. Varsinkin maaseutumaisemaa kuvaavat opetustaulut osoittautuivat haasteelliseksi, sillä tavallaan maisemat näyttävät samalta kuin nykyään, mutta eivät sitten kuitenkaan. Joidenkin oppilaiden oli vaikea tunnistaa maaseudun rakennuksia, kuten navettoja, aittoja ja luhteja, vaikka ne näyttivätkin osittain tutuilta. Opetustauluista tartuttiin helposti tuttuihin asioihin, kuten vaatteisiin ja eläimiin, ja näiden tuttujen asioiden pohjalta oppilaat lähtivät pohtimaan, mikä on muuttunut. Kaupunkimaiseman kohdalla selkeästi esille nousivat ne asiat, mitkä kuvasta ikään kuin puuttuivat tai mikä on toisin tänä päivänä, kuten liikennevalot, -merkit ja -säännöt sekä mainostaulut ja kaupat. Valistus- ja terveysaiheisten opetustaulujen sanoma oli kaikille oppilaille ”selvää pässinlihaa”, eikä hygienia-asioita tarvitse enää koulussa opettaa.

Tätä opetustaulua kutsuttiinkin lopulta ”kissatauluksi”.

Oma haasteensa oli myös liidulla kirjoittaminen.

Päivän päätteeksi mieleeni kuitenkin jäi erään yläastelaisen pojan kommentti: ”Mä en oo ikinä käyny museossa”.  Se on asia, mille pitäisi tehdä jotain. Mikäänhän ei korvaa aitoa paikallismuseon tunnelmaa ja yksilöllisyyttä, sen pitäisi jokaisen itse nähdä ja kokea. Me Museotaksvärkissä yritämme parhaamme mukaan tuoda Köyliön paikallismuseoiden ja paikallisen kulttuuriperinnön roolia ja merkitystä esille, ja teemme töitä sen eteen, että Köyliön museoiden esinekokoelmat ovat jatkossa kaikkien saavutettavissa. Myös Suomen Kotiseutuliitto on kirjoittanut paikallismuseoiden tärkeydestä sekä esittänyt huolensa paikallismuseoiden toimintaedellytyksistä. Kotiseutuliiton teksti on luettavissa täältä.

Halusimme koostaa Köyliön valokuvat-arkistoon työpajasta myös  ”virtuaalinäyttelyn”. Köyliön valokuvat-arkistosta löytyy nyt kaikki työpajassa olleet opetustaulut. ”Virtuaalinäyttely” löytyy yleishaulla A02. Kuvan tarkemmat tiedot -kohdasta löytyy tiivistetysti oppilaiden kommentit ja pohdinnat kyseisestä opetustaulusta. Menkäähän siis kurkkaamaan, mitä saimme oppilaiden kanssa aikaiseksi.

Suuret kiitokset vielä Paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivän järjestäjille sekä Säkylän yhteiskoulun oppilaille hauskasta, mieleenpainuvasta ja ajatuksia herättäneestä päivästä.

Hanna