Ensimmäinen maininta kansakoulun perustamisesta Köyliöön löytyy kuntakokouksen vuoden 1872 pöytäkirjasta, jossa kuvernöörin tiedustellessa kansanvalistuksesta vastattiin, että kunta ei voi perustaa kansakoulua. Kunnat saivat valtiolta ns. viinarahoja, jotka Köyliön kunta päätti tallettaa kansakoululaitoksen pohjarahastoksi. Kun vuonna 1877 kuvernööri puuttui uudelleen kouluasiaan Köyliön kuntakokouksessa, todettiin viinarahoja tähän mennessä kertyneen 2800 markan edestä. Kuvernöörin päätöksestä päätettiin perustaa kuntaan kansakoulu, jonka rakentamista ja ylläpitoa varten perustettiin komitea. Kirkkoherra Claes Sumeliuksen koolle kutsuma komitea kokoontui ensimmäisen kerran kuitenkin vasta vuonna 1879.
Koulun perustaminen aiheutti erimielisyyksiä, kun kaikki säätyläiset kirkkoherraa myöten ja lähes kaikki maanomistajat olivat perustamisen puolesta, kun taas torpparit ja maatyöväki (mm. itselliset) olivat koulun perustamista vastaan. Torppareillehan kouluhanke tiesi lisärasituksia ainakin perustöiden muodossa. Kiistaa aiheutti myös koulun sijoituspaikka. Köyliön kirkkoherra ehdotti Yttilän Ottaa, kun taas komitean enemmistö vapaaherra Cedercreutz etunenässä piti soveliaimpana paikkana Vanhankartanon mailla sijaitsevaa Utterin torpan lähistöä. Vapaaherra Cedercreutz lupasi myös lahjoittaa tulevalle koululle sisustuksen ja opetusvälineet ja tontinkin, jos koulu perustettaisiin kartanon maille. Riita koulun paikasta päättyi komitean enemmistön hyväksi. Yttilän kansakoulu rakennettiin Utterin torpan lähistölle.
Koulun rakentaminen alkoi vuonna 1880 kauppias Henrik Winnarin piirustusten pohjalta. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1880 koulurakennus oli jo saanut katon ”päänsä päälle”. Työnjohtajana toimi muurarimestari K.G. Willing, joka ikuisti koulun palomuuriin nimensä ja valmistusvuoden. Koulu valmistui lopulta vuonna 1881. Alarakennus eli piharakennus sekä ulkorivi eli talousrakennus valmistuivat vuonna 1883. Piharakennusta käytettiin vuosina 1884-1900 kunnanhuoneena ja samassa rakennuksessa asui myös kätilö. Ennen rakennuksen valmistumista koulu toimi väliaikaisesti Yttilän Mikontalossa nykyisessä Vännilässä, josta oli vuokrattu pirtti luokkahuoneeksi ja peräkamarit opettajan asunnoksi. Ensimmäiseksi opettajaksi saatiin Jyväskylän seminaarista valmistunut Ida Sandström. Hän toimi Yttilän koulun opettajana kuolemaansa asti vuoteen 1911.
Vanhankartanon omistaja, vapaaherra Axel Cedercreutz perheineen olivat alusta alkaen koulun tuki ja turva, jolloin kartano vastasi pitkälti kustannuksista. Alkuvuosina koulu olikin tavallaan yksityiskoulu. Myöhemmin koulun taloudellisesta tuesta vastasivat Köyliönsaari, Pajula, Tuohiniemi, Pehula, Vellinkylä, Uusimaa, Yttilä ja Kankaanpää. Kuitenkaan Vanhankartanon väen ystävällisyys ei loppunut tähän, vaan perinteeksi muodostui, että kartanon väki saapui joka vuosi koulun kuusijuhlaan tuoden jokaiselle oppilaalle pienen lahjan. Tämä perinne jatkui 1960-luvulle asti, jonka jälkeen vapaaherratar Marianne Cedercreutz lahjoitti huomattavan summan koulun kirjaston kartuttamiseen.
Jatkuu seuraavassa osassa…
Edelleenkin teillä olisi mahdollisuus vaikuttaa Yttilän Museokoulun toimintaan, sillä nyt on Yttilän käyttösuunnitelma jälleen työn alla. Olen aiemmin kirjoittanut samasta toiveesta täällä ja täällä. Viimeisin kysely tuottikin seuraavanlaisia vastauksia:
Herättikö nämä teissä ideoita tai ajatuksia? Kertokaa ja toivokaa, mitä te haluaisitte Museokoululla tehdä, nähdä tai kokea?
Hanna
Lähteet:
Heino, Alpo 2007: Yttilän koulu – Köyliön ensimmäisestä koulusta museokouluksi. Köyliö-seura (toim.) Köyliist 8. Härkikarilta karpalosuolle. Jyväskylä, 20-28.
Salokangas, Raimo: Köyliön historia II 1850-1975. Kokemäki 1980.
Museotaksvärkki 