Museotaksvärkki on järjestänyt tähän mennessä 16 esinevalokuvaustalkoota. Jokainen talkoopäivä on ollut mukavan erilainen. Jo pelkästään se, että kuinka monta talkoolaista aamulla kello 9 saapuu paikalle, vaikuttaa siihen, miten talkoot etenevät. Yleensä talkoolaisia on 2-3 per päivä, mutta parhaimmillaan jopa 8.
Ensimmäiseksi talkoissa avustetaan valokuvaajaa, Jaakkoa tai Emiliaa, kuvauspisteen rakentamisessa. Yleensä pyrimme siihen, että kuvauspiste on samassa tilassa kuin kuvattavat esineet, jottei esineitä tarvitse liikutella paikasta toiseen. Näin säästämme sekä talkoolaisten selkiä että esineitä mahdollisilta kolhuilta. Olemme myös kuvanneet ulkona, mutta ne kerrat ovat toistaiseksi jääneet harvinaisiksi, kiitos tämän kesän kesäsään.
Sitten valitaan kirjuri tai kaksi riippuen talkoolaisten määrästä. Kirjuri 1 kirjaa esineessä olevan numeron ylös ja numeron perään kirjataan, mikä esine on kyseessä. Listaan on esimerkiksi kirjattu höylä, riikmatti ja rullastooli sekä ”2 saranainen vipstaakeli” ym. kekseliästä tuntemattomien esineiden kohdalle. Museot kun ovat pullollaan epämääräisiä mysteeriesineitä, joille on mahdotonta keksiä järkeenkäypää nimitystä ilman aikaa vievää tutkimustyötä. Pääasia, että esineen tunnistaa kuvauksen perusteella. Kirjaa pidetään sen tähden, että tiedetään, kuinka monta esinettä olemme päivän aikana valokuvanneet. Kyseessä ei siis ole lopullisesta esineluettelosta, vaan luetteloinnin aika on sitten myöhemmin. Kirjanpito helpottaa myös valokuvia numeroidessa ja toimii muistiinpanona päivän kulusta. Kirjuri 2 puolestaan merkitsee pienelle lapulle esineen numeron, joka asetetaan esineen viereen valokuvaan. Valokuvassa oleva numero helpottaa esineen ja kuvan tunnistuksessa.
Talkoolaisia tarvitaan myös esineiden liikuttamiseen ja puhdistamiseen. Yksi asettaa esineen valokuvattavaksi ja samalla pikaisesti puhdistaa esineestä suurimmat pölyt pois. Olisin toivonut, että aikaa olisi ollut enemmän esineiden kunnolliseen puhdistukseen, mutta se osoittautui tässä aikataulussa mahdottomaksi, joten täytyy tyytyä pölyhuiskaan ja tiskiharjaan. Toinen talkoolainen puolestaan siirtää esineen takaisin omalle paikalleen. Tällä tavalla esineet liikkuvat sujuvasti kuin liukuhihnalla. Suuria esineitä ei siirretä, vaan ne kuvataan lopuksi omalla paikallaan.
Myös minulla on talkoissa omat tehtävät. Minä vastaan esineiden inventoinnista, päätän, että mitä kuvataan ja mitä mahdollisesti ei, tarkistan esineen kunnon ja Yttilän Museokoulussa myös numeroin esineet. Kuitenkin te talkoolaiset olette olleet niitä asiantuntijoita, joilta minä olen kysellyt esineistä tai ihmetellyt murresanoja, joista en ole kuullutkaan. Senkin tähden teidän apunne on ollut korvaamatonta.
Eikä talkoissa tarvitse myöskään nälkää nähdä ja kahvihammaskaan ei kolota, kun keräännymme pöydän ympärille talkooeväiden ääreen. Siinä on hetki aikaa rupatella ja tutustua toisiin talkoolaisiin. Yleensä olen asettanut päivälle tavoitteen, joka on esimerkiksi, jokin yhtenäinen kokonaisuus tai tila. Kun tavoite on saavutettu, suoritetaan loppusiivous, kuvauspisteen purku ja sitten päivä onkin pulkassa kellon ollessa 13.30-15 välissä. Lopuksi voikin puistella pölyt vaatteista, sitä nimittäin löytyy. Ei siis kannata suunnata talkoisiin pyhävaatteissa. Päivän paras kiitos on ollut kiitokset kivasta päivästä ja se, että näen jo tutuksi tulleet kasvot myös seuraavissa talkoissa.
Miltäs talkoomme kuulostaa? Haluaisitko sinäkin päästä mukaan? Ota siis yhteyttä minuun museotaksvarkkihanke@gmail.com tai puh. 044 2439633. Minulle saa myös laittaa palautetta talkoista, aina kun on vara parantaa, ja toki olisi hauskaa kuulla jo osallistuneiden kokemuksia talkoista.
Hanna
Museotaksvärkki 