Ikkuna räisäläisyyteen.

Köyliön ytimessä sijaitsee Räisälä-keskus. Vuonna 1947 perustettu Räisäläisten säätiö vaalii räisäläisiä perinteitä ja karjalaista yhteishenkeä ylläpitämällä Räisälä-keskuksessa Räisälä-museon lisäksi kirjastoa ja valokuva -arkistoa. Alun perin Räisälä-museo sijaitsi Kokemäen Tuomaalassa. Kokemäen kaupunki vuokrasi vuonna 2003 museotiloiksi ensin yhden ja sitten toisen huoneen Tuomaalan koulun entisestä opettajan asunnosta. Vuokratilat eivät kuitenkaan olleet edukseen nykyaikaiselle museotoiminnalle, joten Räisäläisten säätiö päätti vuonna 2011 hankkia liikehuoneiston keskeltä Köyliön Kepolaa, joka kunnostettiin säätiön toimintaa palvelevaksi Räisälä-keskukseksi. Avajaisia juhlittiin 24.8.2014.

Räisäläisten säätiön tukikohtana toimiva Räisälä-keskus on satakuntalaisille räisäläisyyden ikkuna, joka tarjoaa tietoa Räisälästä omia juuriaan etsiville, karjalaisuudesta kiinnostuneille tai sitä tutkiville sekä oppimisympäristönä lähiseudun kouluille.  ”Siellä viihtyy aina”, totesi eräs köyliöläinen, eikä se ole mikään ihme, sillä Räisälä-keskus tarjoaa jokaiselle jotakin ja tietoa löytyy niin paljon, kun sitä jaksaa vain ahmia. Jokainen vierailu museossa avaa uuden oven räisäläisyyteen.

Räisälä-museon perusnäyttely esittelee entistä Räisälää, räisäläisiä ja räisäläisyyttä monipuolisesti kivikaudesta nykypäivään. Näyttelyssä läsnä ovat ihmiset, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja sopeutumaan uuteen elämään, kulttuuriin ja ympäristöön siirtolaisina. Museo kertoo sodista ja raskaista evakkomatkoista, joille jokaisen räisäläisen oli lähdettävä, mukana tärkein omaisuus, joista osa on päätynyt museon kokoelmiin.

Räisälä-museon kokoelmat ovat pääosin karttuneet lahjoituksin. Kokoelmien painopiste on arkipäivän esineistössä, joka ajallisesti keskittyy elämään Räisälässä ennen sotia 1939-1944 ja räisäläisten asettumiseen uusille asuinsijoilleen nyky-Suomessa.  Näyttelyssä esillä ovat mm. maailmanennätyksen ampuneen räisäläisen Matti Haikosen jousiammuntataulu sekä -nuoli. Ennätyksen hän ampui Säkylän Kotkanniemen kentällä 28.6.1964. Anneli Lallukka-Vanhasen kummitädin Kerttu Åhlvikin vuonna 1942 valmistama kastemekko, jossa Anneli kastettiin Räisälän Tiurin Jurkkalassa. Kasteen toimitti Räisälän silloinen kappalainen Onni Honkkila. Puusniekkojen seinäpuhelin oli Räisälän Myllypellon ensimmäisiä, josta kerrotaan, että: ”Se ol välttämätön hankinta, koska Puusniekan talo sijaitsi aseman välittömässä läheisyydessä, ja heillä oli pieni kahvila matkustavaisille. Talossa saattoi 1930-luvulla yöpyä myös ”metsäherroja”, jotka tarvitsivat puhelinta asioiden hoitoon. Tämä puhelin olin Puusniekkojen toinen puhelin. Se oli aluksi sijoitettuna ”tyttöjen” huoneeseen.”

Merkittävimmät lahjoitukset ovat esimerkiksi Niilo Seljannin lahjoittama Räisälän kansanopistoon liittyvä esine-, valokuva ja arkistomateriaali. Kirjastosta löytyy Heikki Kähärin lahjoittama kirjavalikoima kouluneuvos Matti Kähärin laajasta kirjastosta. Merkittävän erillisen osion kokoelmista muodostaa lahjoituksena saatu, toimintansa lopettaneen Räisälän kansanopiston jäämistöstä koottu kokonaisuus, josta osa on myös nähtävillä Kokemäellä Teljän talossa sijaitsevassa kansanopiston perinnehuoneessa. Kansanopiston perinnekokoelma sisältää runsaasti valokuva-aineistoa ja oppilasmatrikkelitietoa. Kaiken kaikkiaan Räisälä-museon esinekokoelmista löytyy 1374 esinettä.

Räisälän kansaopiston ryhmäkuva vuosilta 1910-1911. Kuva: Räisälä-museon kokoelmat.

Oletko sinä jo käynyt Räisälä-museossa?

Hanna

 

 

Missä mennään Museotaksvärkki?

On taas aika päivittää Museotaksvärkki-hankkeen kuulumiset. Alkuvuosi on mennyt tiukasti työpöydän äärellä ja WebMusketti on laulanut. Nimittäin kaikki Tuiskulan Torpparimuseon inventoidut esineet ovat nyt Musketissa päivitetyin tiedoin. Tällä hetkellä Musketista löytyy Torpparimuseon osalta 2429 esinettä, mikä ei tosin ole lopullinen tulos. Sillä nyt on alkanut toinen urakka, jolloin selvitän, mitä esineitä Musketista eli Torpparimuseon kokoelmista puuttuu ja mitkä esineet ovat luetteloitu kahteen kertaan. Toisin sanoen, nyt on alkanut Musketin kevätsiivous.

Ilmojen lämmetessä tullaan Torpparimuseolla tekemään myös muutamia esinepoistoja, jolloin huonokuntoiset, museoon kuulumattomat ja kontekstitiedottomat (eli ne, joista puuttuvat lahjoittaja-, käyttötapa- ja paikkatiedot ym.) esineet poistetaan kokoelmista. Poistojen myötä saadaan tiloihin edes jonkun verran avaruutta ja se taas mahdollistaa vaihtoehtoja esimerkiksi esillepanolle.

Parhaillaan Tuiskulan Torpparimuseon esinekuvia ja -tietoja siirretään Köyliön Valokuvat-arkistoon. Tämä urakka ei ole ihan helpolla meitä päästänyt, mutta erehdysten ja kokeilujen jälkeen olemme hitaasti, mutta varmasti saaneet jo yli  puolet esineistä Valokuvat-arkistoon. Toki Köyliön Valokuvat-arkisto kaipaa vielä viilausta esinevalokuvien osalta, jotta ne olisivat helposti museoittain kaikkien selattavissa.

Olen myös laatimassa Tuiskulan Torpparimuseolle kokoelmapoliittista ohjelmaa, joka ohjaa esinekokoelmien kartuttamista, hoitamista ja toimii samalla museon käsikirjana. Torpparimuseolle ei ole aiemmin laadittu vastaavaa ohjelmaa, joten näimme tarpeelliseksi laatia sen nyt hankkeen aikana, kun esinekokoelmat on inventoitu ja luetteloitu ja samalla tieto kokoelmista on vielä tuoreena mielessä.

Yttilän Museokoulun osalta olemme jo reippaasti voiton puolella. Museokoulun luettelointi valmistui jo viime syksyllä ja esinekuvat ja -tiedot olivat jo loppuvuodesta 2017 Köyliön Valokuvat-arkistossa. Yhteensä esineitä luetteloitiin 589 kappaletta, joista koulukokoelmaan kuuluu 400 esinettä, Kovasen opettajapariskunnan 1930-luvulla aloittamaan maatalousaiheiseen kokoelmaan 100 luetteloitua esinettä ja köyliöläisen suutarin Pauli Mattilan työvälineistä koottuun suutarinverstaaseen 89 esinettä. Yttilän Museokoulun käyttösuunnitelma ja kokoelmapoliittinen ohjelma ovat nekin loppusuoralla eli jos vielä haluat vaikuttaa siihen, mitä Museokoululla voisi tehdä ja miten toimintaa kehittää ja parantaa, niin nyt olisi korkea aika sanoa se ääneen.

Vuoden alusta valmistuivat myös Satakunnan Museon valvovan silmän alla Tuiskulan Torpparimuseosta, Yttilän Museokoulusta sekä Tuiskulan Seuratalosta tekemäni rakennusinventoinnit Satakunnan Museon Pakki-tietokantaan.

Räisälä-museon osalta tilanne näyttää myös hankkeen loppusuoralle sopivaksi. Kaikki esinekokoelmat valokuvattiin sekä Räisälä-museolla että Kokemäen kansanopiston perinnehuoneella ja tuoreet 531 valokuvaa lisättiin Muskettiin. 89 luetteloimatonta esinettä numeroitiin ja luetteloitiin Muskettiin. Mahdollisesti osa Räisälä-museon esineistä tullaan myös myöhemmin siirtämään Köyliön Valokuvat-arkistoon.

Museotaksvärkki-hanke kartoitti syksyllä 2017 Laila ja Veijo Sahan Rantamaan tilalle kuuluvan irtaimiston, jonka he testamenttasivat Köyliön seurakunnalle vuonna 2013. Yhteensä Sahan sisarusten testamenttaamia esineitä löytyi 23 kappaletta, joista osa sijaitsi Köyliön seurakuntatalolla, Järvisalissa ja puutarhurin verstaalla. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke, jonka aikana olisi tärkeää selvittää arvoesineiden sijainnit, kirkkotekstiilien kunto ja säilytysolosuhteet sekä mahdollisesti päivittää arvoesineluettelot päivitettyyn Access-sovellukseen.

Eikä pidä unohtaa niitä kaikkia talkoita ja riukuaitataksvärkkiä, joita Museotaksvärkki-hanke on järjestänyt, ja jotka eivät olisi onnistuneet ilman aktiivisia talkoolaisia. Toissa viikolla järjestimme onnistuneesti myös kotimuseoiden ja -kokoelmien ylläpitäjille ja muille aiheesta kiinnostuneille esinekokoelmakoulutuksen.

Museotaksvärkki on myös osallistunut Säkylän historiaa – Pankaas kattoen! -historiahankkeen verkostotapaamiseen ja paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivään järjestämällä ”Entisaikojen koulunkäyntiä” -työpajan. Olin myös esittelemässä Tuiskulan Torpparimuseon tekstiilikokoelmia laskiaissunnuntain Köyliö-seuran ja Köyliön kappeliseurakunnan perinteeksi muodostuneessa Ystäväkirkkopyhässä.

Eikä tämä ollut vielä tässä, vaan Museotaksvärkki-hanke järjestää kesäkuun alkuviikkoina ilta-aikaan jokaiselle avoimen riukuaitataksvärkin, jolloin olisi tarkoitus palauttaa Yttilän Museokoulun läheisyyteen riukuaita. Vetäjänä toimii Veikko Salo. Alustavia ilmoittautumisia voi jättää Yttilän Kyläyhdistyksen puheenjohtajalle Sari Minkovitschille osoitteeseen sarminko@gmail.com tai numeroon 050 344 0518.

Museotaksvärkki on myös lupautunut vieraskynäilemään tulevassa Tuiskula -blogissa ja Museotaksvärkki-hankkeen tuotoksia tullaan myös näkemään Köyliö-seuran köyliöläiseen käsityöperinteeseen pureutuvassa julkaisussa.

Ja kaikesta tästä olen laatimassa osaltani raporttia, jonka ääressä tulen istumaan vielä tovin,

Hanna

 

 

Ahkerasti väriä vaihtaen virkattu peitto.

Kaikki museoiden kokoelmat eivät suinkaan koostu ikiaikaisista esineistä, vaan osa paikallismuseoista kerää myös tuoreempaa esineistöä, jotka täydentävät heidän kokoelmiaan tai ovat muuten painoarvoltaan merkityksellisiä säilyttää myös tuleville sukupolville. Tässä esittelen teille yhden tuoreimmista Räisälä-museon esineistä.

Kuva: Jaakko Ojala.

Tämän kauniin ja ajatuksella virkatun peiton tekijä Sirkka Muurela muisteli elokuussa 2016 Alavudella, että:

Lankoja oli puolattuna sekä täysiä puolia että ”räkänokkapuolia” – joista kankaankutoja ei ainakaan tykännyt – oli tutkaimia, muita langanpätkiä, keitettyjä lankoja, vyyhtien loppuja ym. Kaikki langat hän toi Alavudelle eläkkeelle jäätyään sekä käsitöiden loputtua Räisälän kansanopistossa vuonna 1994. Hän rupesi vähitellen miettimään, miten hyödyntäisi näitä lankoja. Monissa lähetystyön piireissä tehtiin siihen aikaan ns. Äiti Teresan -peittoja, johon tilkkuja (18×18 cm) kudottiin langanlopuista pääasiassa puikoilla tai jotkut virkkasivat. Sirkka rupesi myös tekemään villalangoista edellä mainitun kokoisia tilkkuja virkaten. Kiinteän virkkauksen yhteydessä sai helposti langanpäät piiloon. Vielä alussa Sirkka ei ollut päättänyt sen tarkemmin mihin tarkoitukseen hän tilkkuja teki. Ensimmäisen tilkun virkkaamisen hän aloitti helmikuussa 2009, kun matkusti pikavuorolla Jyväskylään vierailulle Suomen käsityömuseoon. Lankana olivat valkoiset KIRI-lankatutkaimet.

Kaikkiaan peitossa on 63 tilkua. Virkkaamistaan paloista hän rupesi kokoamaan peittoa joulukuussa 2009. Hän päätteli langanpäitä, prässäsi ja kokosi tilkut niin, että ompeli niitä ensin 9 kappaletta riveiksi. Tätä työtä tehdessään Sirkalla oli koko ajan mielessä muistot Räisälän kansanopiston käsityötunneilta ja vapaa-ajan illoista. Tämä peitto valmistui tammikuussa 2010. Peiton nimeksi Sirkka antoi kauan harkittuaan: AHKERASTI VÄRIÄ VAIHTAEN VIRKATTU PEITTO.

Sirkka oli koonnut ylös ajatuksia peitoa kootessaan:
Ylimmäinen tilkkurivi on koottu puna-mustista tilkuista – siis KARJALAN VÄREISTÄ. Rivin aivan keskimmäinen tilkku on muisto opiston kutomosta. Pieni punainen kangaspuissa kudottu tilkku valkoisine loimilangan solmuineen, on jonkun oppilaan patalappukankaan loimesta opistossa kutoma tilkku.

Ylhäältä laskien toinen rivi koostuu sinisävyisistä tilkuista. Se voisi kuvata Vuoksen virtaa, jonka rannalla opisto Räisälässä oli.

Sitten on sekalaisia tilkkuja, jotka kuvaavat opiston evakkoaikaa eri paikoissa, kuten Teuvassa, Köyliössä ja Kokemäellä. Koko tekstiilin keskimmäinen kypsän keltainen tilkku kuvaa sitä, miten opisto antoi paljon hyviä elämän ohjeita ja taitoja nuorille opiskelijoille. Sitä se ainakin yritti tehdä. Opisto juurtui näin satakuntalaiseen ympäristöön.

Alimmat tilkkurivit kuvaavat Suomen viljavimman seudun Satakunnan muhevia peltoja.

Sirkka toteaa lopuksi, että ”kun peitosta ei tullut Äiti Teresan -peittoa, niin lämmittäköön tämä virkkaamani työ nyt kaikkia muistoja Räisälän kansanopiston käsitöistä. Niiden parissa sain työskennellä 31 vuotta.”

Sitten on aika kaivella kalentereita esiin. Museotaksvärkki järjestää 11.4.2018 klo 9-15  Yttilän Museokoululla esinekokoelmakoulutusta kotimuseoiden ylläpitäjille. Eli kaikki, joilla on varastoissa aarteita tai kiinnostusta asiasta, ovat lämpimästi tervetulleita kuulemaan asiantuntijoiden neuvoja esinekokoelmien luetteloinnista, hoidosta, esillepanosta ja ylläpidosta. Koulutuksen tulevat pitämään Satakunnan Museon maakuntatutkija Akuliina Aartolahti sekä esinekonservaattori Kaisa Lindewall. Jotta kahvia riittää kaikille, pyydän, että ilmoittautuisitte minulle osoitteeseen museotaksvarkkihanke@gmail.com tai soittamalla numeroon 044 2439633 viimeistään 7.4.2018 mennessä. Koulutuksesta tulee lisätietoa tuonnempana, joten olkaahan kuulolla,

Hanna

Räisälä-museon aarteet ja ihmetykset.

Olen museourani aikana törmännyt vaikka minkälaisiin museoesineisiin ja niiden taustalla oleviin tarinoihin, jotka saavat haukkomaan henkeä upeudellaan tai koskettavuudellaan. Sitten on niitä, jotka saavat kulmakarvat kohoamaan hämmästyksestä ja ihmetyksestä puhumattakaan mysteerivipstaakeleista, joista olen kirjoittanut teille jo aiemmin täällä. Esittelen teille vihdoin ja viimein muutaman Räisälä-museon esineen, jotka jollain tapaa herättivät minun mielenkiintoni luetteloinnin yhteydessä.

Kuva: Emilia Helminen.

Yli 80-vuotiaan rekitäkin on valmistanut räisäläinen Saima Paavilainen. Rekitäkin lahjoittaja Saiman tytär Anna-Leena Paavilainen kertoo, että tämä täkki joutui varkaan käsittelyyn 50-luvulla. Varkaus tapahtui Harjavallan Osuuskaupan pihalla, sillä aikaa, kun hänen vanhempansa olivat kaupassa. Tässä peitossa oli helmassa keskellä kaunis vaaleanpunainen pallo, joka oli samaa lankaa kuin kukkasien keskus. Sellaista lankaa ei enää saatu mistään, joten tämä nykyinen korvike ei vastaa aitoa.

Kuva: Jaakko Ojala.

Mielenkiintoinen esine on tämä 60 cm pitkä kaksinkertainen kellonperä, jonka Anna Maria Kaasalainen teetti omista hiuksista miehelleen Pekka Kaasalaiselle. Valmistajasta ja valmistusajasta ei ole tietoa. Kellonperät olivat eräänlainen miesten koru, joita käytettiin 1900-luvun alkupuolella. Tunnetuimpia hiuskorujen tekijöitä oli Fredrika Runeberg, Johan Ludvig Runebergin puoliso.

Kuva: Jaakko Ojala.

Tämä esine on puolestaan yöpuvun päiväsäilytyspussi. Tämä on se esine, joka saa ne kulmakarvat kohoamaan. Kaikkea sitä… Pussin on valmistanut Anna Maria Kaasalainen, joka on ommellut säilytyspussin omaan käyttöönsä ollessaan oppilaana Räisälän kansanopistossa vuosikurssilla 1909-1910. Sen olen huomannut, että ennen vanhaan jokaiselle esineelle on valmistettu oma säilytyspussi. Tämä ehkä kertoo ahtaista säilytystiloista tai niiden puutteesta, joten nätit säilytyspussit olivat looginen ja esteettinen tapa säilyttää, no vaikka sitä yöpukua.

Kuva: jaakko Ojala.

Tämä leipätiinu on tehnyt matkaa. Tiinu on peräisin Luukoyrjölän tilalta Räisälän Alhotojalta. Tilan emäntänä oli Katri Karonen ja isäntänä Antti Karonen. Talvisodan sytyttyä tiinu teki evakkomatkan emännän mukana Kokemäelle ja sieltä Tuomaalassa olevaan Kokemäen kartanon sivukartanoon. Jatkosodan aikana tiinu matkasi jälleen emännän mukana takaisin Alhotojalle, jonne myös muolaalainen Mirja Karonen oli saapunut talon miniäksi Arvi Karosen puolisona. Jatkosodan jälkeen leipätiinun matka johti ensin Elisenvaaran kautta Peräseinäjoelle Kohtalan taloon, mutta emännän  elämäntaival päättyi traagisesti, sillä hän kuoli monen muun räisäläisevakon tavoin Elisenvaaran pommituksessa. Peräseinäjoelta tiinu siirtyi Arvi ja Mirja Karosen mukana Kokemäen Risteelle Kukolaan, jossa he aloittivat uuden elämän vuonna 1945 ns. kylmän tilan viljelijöinä, oltuaan sitä ennen hetken väliaikaisessa majapaikassa Tommisilla Kokemäen Peipohjassa. Arvi raivasi itse tilan pellot ja rakensi kodin perheelleen.

Arvin ja Mirjan tytär Tarja muistaa lapsena muutaman kerran sotkeneensa leipätiinussa taikinan, koska hänen äidillään oli ajoittain paha allerginen ihottuma käsissään. Leipätaikinasta valmistettiin usein myös makoisia lanttukukkoja, jotka voideltiin paistamisen jälkeen lanttu-suolaliemellä, kiedottiin monen pyyheliinan sisään ja laitettiin tiinun kannen päälle pehmiämään. Myöhemmin tiinussa on leivottu hyvän ruisleipätaikinan lisäksi pieniä ”kaaliaisleipiä”. Kun varsinaiset leivät oli leivottu nousemaan, niin tiinu oli kaavittava eli kaalittava puhtaaksi reunoista ja pohjasta. Tästä lopputaikinasta tehtiin pieni leipä, ja siitä tuo nimi. Ja miten makoisilta kaaliaisleivät maistuivatkaan voin kanssa!

15.2.2018 Alasatakunnassa julkaistiin juttu onnistuneesta laskiaissunnuntain Ystäväkirkkopyhästä. Oli ilo olla mukana,

Hanna

Kaasutellen vuosi käyntiin.

Mallia näyttävät Hilja ja Seija. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Museotaksvärkki-hankkeen uusi vuosi on kaasuteltu vauhdikkaasti käyntiin. Tännekään en ole ennättänyt mitään kirjoittaa, vaikka tiukasti olenkin istunut tietokoneen äärellä. Mutta onneksi Samuli otti kopin kynästä ja kirjoitti vuoden ensimmäisen päivityksen. Suuret kiitokset Samulille tekstistä!

Museotaksvärkki-hankeen työryhmä kokousti 8.1.2018 totuttuun tapaan Yttilän Museokoululla. Tutun työryhmän lisäksi iloksemme saimme paikalle myös Köyliö-seuran nykyisen puheenjohtajan Asser Lehtorannan ja entisen puheenjohtajan Samuli Vahteriston. Kokouksessa pistettiin viime vuosi pakettiin ja laadittiin muutama tavoite tälle vuodelle. Vaikka valmista on tullut, on tälle vuodelle vielä kivasti tehtävää. Varsinainen luettelointityö on nyt kuumimmillaan ja Yttilän Museokoulun esinekuvat tietoineen on viime päivinä siirretty Köyliön valokuvat-arkistoon. Käykää ihmeessä tutustumassa.

Ollaan me ehditty jo talkoillakin! Pakko sanoa, että talkoita on ollut ikävä ja sitä tekemisen meininkiä. Torstaina 18.1. talkoilimme Kokemäellä Räisälän kansanopiston perinnehuoneella, jossa sijaitsevat kansanopiston perinnekokoelmat. Perjantaina 19.1. talkoilimme puolestaan Räisälä-museolla. Nyt pitäisi olla Räisälä-museon kaikki museoesineet valokuvattu hankkeen osalta. Kaiken kaikkiaan Räisälä-museon esineitä on valokuvattu nyt yhteensä 494 kappaletta. Käyttökokoelmiin kuuluvat esineet jätimme kuvausten ulkopuolelle. Luetteloimattomia esineitä Räisälä-museon kokoelmista löytyy arviolta noin 50 kappaletta. Niiden luetteloiminen WebMusketti-tietokantaan onkin seuraavana tehtävälistalla Räisälä-museon osalta.

Ja menkäähän potkuttelemaan. Itsekin kävin eräs sunnuntai Köyliönjärvellä testaamassa Lähteenkylän rannan potkukelkat ja olipa huippua. Kerrassaan mainio keino talviliikuttaa kyläläisiä.

Talvisin terveisin,

Hanna

Ansaittu kiitos Museotaksvärkin toimijoille ja tukijoille.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Köyliö-seuran tilille oli putkahtanut ylimääräiset 50 euroa. Eräs henkilö halusi tukea Museotaksvärkkihanketta, koska hän arvosti hankkeen ja seuran tekemää kulttuuriperinteen tallennustyötä. Hieno ajatus ja ele. Köyliö-seurassa on yli 400 jäsentä ja jäsenmaksun maksamalla hekin kuuluvat tähän kulttuuriperinteen tukijoitten joukkoon. Jokainen euro on seuratyössä tarpeen, vaikka eri toimijoiden talkoopanos on huikea. Tästä tuli mieleen ajatus, että kyllä minäkin jonkin summan voisin lahjoittaa tällaiseen hyvään tarkoitukseen – entä sinä, yhdistyksesi ja yrityksesi? Kiitos!

Köyliössä on aina puhallettu yhteen hiileen ja eri järjestöt, kunta, seurakunta ja monet yritykset ovat olleet yhteisissä hankkeissa mukana joko talkoopanoksella tai rahallisella tuella. Olemme yhdessä saaneet paljon hyvää aikaan. Kylien Köyliö imago ja yhdessä tekemisen meininki vievät eteenpäin hyvää sanomaa ja tekoja myös raikkaiden tuulien kunnassa Säkylässä. Kiitos!

Erityisen hyvin tämä on näkynyt Museotaksvärkkihankkeessa, jossa hankkeen 12 000 euron omavastuuosuutta Köyliö-seuran lisäksi ovat erisuuruisin summin tukeneet kaikki Köyliön kyläyhdistykset (Tuiskula, Yttilä, Vuorenmaa, Voitoinen, Kankaanpää, Kepola ja Ristola) Köyliön Museoyhdistys, Räisälä-museo, Köyliön kappeliseurakunta, Tuiskulan Kesäteatteri, Härkälän Puutarha, Köyliön Osuuspankki, Köyliön-Säkylän Sähkö, Lions Club Köyliö, Tuiskulan Seuratalo ja Tuiskulan VPK. Säkylän kunta on antanut oman panoksensa Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistyksen kautta. Kiitos tukijoille!

Museotaksvärkkihanke on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joissa on kertynyt hanketta hyödyttäviä talkootunteja yhteensä 800. Hanke on edistynyt yli odotusten ja työ jatkuu vuoden 2018 aikana.  Kiitos talkooväelle!

Hyvä suunnittelu ja organisointi luovat vankan perustan asioiden sujuvuudelle ja tavoitteiden saavuttamiselle. Kiitos tästä kuuluu hanketyöryhmälle ja etenkin hankkeen johtajalle Mikko Eskolalle. Hanna Jaakolan museoalan koulutus ja asiantuntemus sekä mittava työpanos ansaitsee myös kiitoksen. Olisi kiittämätöntä, jos ei huomioitaisi taitavaa kameran käyttäjää Jaakko Ojalaa, joka on ottanut hankkeen tarpeisiin noin 5 000 digikuvaa. Kiitos Hanna, Mikko ja Jaska!

Mitä olemme tähän mennessä yhdessä saaneet aikaan? Museotaksvärkkihankkeen myötä Tuiskulan Torpparimuseon, Yttilän Museokoulun ja joiltakin osin Räisälä-museon ja Köyliön kappeliseurakunnan arvokkaat esinekokoelmat on pääosin inventoitu ja digitoitu palkatun museoalan ammattilaisen toimesta. Esineiden perustiedot ja kunto on tarkastettu, tiedot ja esineestä otettu valokuva on siirretty Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti -tietokantaan. Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun koko aineisto ja osittain Räisälä-museon esineistö on osin valokuvattu. Kuvattuja esineitä oli 3294. Valtaosa esinekuvista tullaan kevään 2018 aikana siirtämään myös Köyliön Valokuvat Arkistoon, jossa ne ovat vapaasti katsottavissa. Hankkeen toimesta on pidetty myös riukuaitataksvärkki ja toinen pidetään lähestyvän kesän kuluessa.

Paikallisissa hyvissä hankkeissa on aina iso taustavaikuttaja ja se on Leader Pyhäjärviseutu, joka ohjaa ja tukee yhteisöjen hankkeita sekä auttaa hankkeen hakemisessa sekä rahoittamisessa. Kiitos!

Hiihdossa ja hanketyössä on enemmän potkua ja iloa, kun sitä yhdessä tehdään. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Terveisin,

Köyliö-seuran puheenjohtaja 2016-2017 ja tuore julkaisujaoston puheenjohtaja Samuli Vahteristo

Tukesi (Museotaksvärkkihankkeelle) kotiseututyölle voit osoittaa Köyliö-seuran tilille FI30 5476 6840 0112 91

Yksi esine – tuhat tarinaa -haaste

Mitä museoesineet kertovat itsenäisestä Suomesta? Suomen Kotiseutuliitto on haastanut satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi kaikki Suomen museot jakamaan itsenäisen Suomen tarinaa museoesineiden kautta. Yksi esine – tuhat tarinaa –haasteen tavoitteena on kannustaa museoita kertomaan yhdellä esineellä jotain olennaista paikkakunnastaan, kotiseudustaan tai mahdollisesti koko Suomesta. Kaikki haasteen esineet ja tarinat ovat nähtävillä täällä.

Köyliö-seuran puheenjohtajan Samuli Vahteriston vinkkaamana Museotaksvärkki tarttui haasteeseen Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun osalta. Räisälä-museo on jo aiemmin osallistunut Yksi esine – tuhat tarinaa -haasteeseen. Esineeksi he valitsivat aikansa tunnetuimman räisäläisen Matti Läheniemen muotokuvan, jonka tarina on luettavissa täältä.

Matti Läheniemen muotokuva ja Räisälä-museon museovastaava Antti Kuisma. Kuva: Jaakko Ojala

Torpparimuseon osalta esineen valinta oli helppo ja yksimielinen. Arvaako jo joku? No tietysti se on taksvärkkikapula eli päiväpulkka! Siitähän kirjoitin aiemmin jo täällä. Pulkka kuvaa nimenomaan paikkakunnan historiaa ja toimii Torpparimuseon symbolina, joten siksi se on oiva valinta haasteeseen.

Taksvärkkikapula. Kuva: Jaakko Ojala

Yttilän Museokoulun osalta lähdimme haasteeseen mukaan Agda Enlundin kesinä 1893 ja 1894 keräämällä kasviolla eli herbaariolla, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Vaikka kasvio on vain 19-prosenttisesti paikallinen, kertoo se kuitenkin Köyliön, mutta myös koko Suomen koulu- ja sivistyshistoriasta. Kasvio varmasti jo itsessään herättää useimmassa tuhat muistoa ja tarinaa.

Agda Enlundin herbaario. Kuvassa on vuonna 1893 kerätty apila. Kuva: Jaakko Ojala

Tämän haasteen innoittamana, ajattelin, että Museotaksvärkki voisi osallistua ainakin osittain myös Suomi-kuvahaasteeseen Instagramin puolella. Eihän Suomi 100-haasteita voi olla liikaa : D Suomi-kuvahaasteen tavoitteena on ”paitsi vahvistaa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta myös vaikuttaa eri sosiaalisen median kanavissa esitettävään Suomi-kuvaan”.

Museotaksvärkin osalta museoesineet ja Köyliön valokuvat-arkiston valokuvat tulevat olemaan isossa roolissa tässä haasteessa. Ottakaa siis Museotaksvärkin Instagram-tili seurantaan. Tili löytyy Instagramista museotaksvarkki -nimellä.

Tällaisin haastein on ollut kiva käynnistellä töitä loman jälkeen,

Hanna

Pankaas kattoen!

Tiistaina 17.10.2017 kokoonnuimme pienellä porukalla Yttilän Museokoululle pohtimaan hankkeen etenemistä. Minun kaltaiselle, itsenäistä työtä tekevälle etätyöläiselle tällaiset yhteiset kokoontumiset ovat ensiarvoisen tärkeitä, jolloin pääsen jakamaan mietteitäni ja saan uutta puhtia tekemiseeni sekä pääsemme yhdessä suunnittelemaan uusia kuvioita.

Ja niitä uusia tuulia puhaltaa kutkuttavan kivasti. Säkylä-seura ry:n Säkylän historiaa – pankaas kattoen! -hanke kyseli Museotaksvärkki -hanketta mukaan heidän verkostotyöryhmään ja mehän otimme ilolla kutsun vastaan. Hankkeistamme löytyy paljon samankaltaisuutta, joten yhteistyö tuntuu myös luontevalta tavalta jakaa yhteisiä tavoitteita ja ideoita. Saa nähdä, mitä mielenkiintoista uudet verkostot ja yhteistyökuviot tuovat tullessaan… Kiitos Pankaas kattoen! -hanke kutsusta ja yhteydenotosta!

Muilta osin hanke etenee tavoitteiden mukaisesti ja valmistakin tulee. Yttilän Museokoulun esineluettelot kuvineen ovat nyt valmiit ja odottavat siirtoa Köyliön valokuvat -arkistoon. Esineitä luetteloitiin yhteensä 616, jotka koskevat pääsääntöisesti kouluesineistöä, mutta myös piharivin suutarinverstaan ja maataloutta koskevia esineitä. Lisäksi Museokoulua koskeva arkistomateriaali listattiin.

Rakennusinventoinnit ovat nekin yhtä lukuun ottamatta valmiit ja Tuiskulan Torpparimuseon osalta esineluettelot päivittyvät tasaiseen tahtiin WebMusketti-tietokantaan. Nyt, kun toisesta päästä työt valmistuvat, niin pääsen myös pikkuhiljaa Räisälä-museon aineiston pariin. Köyliön kappeliseurakunnan tilanne on myös edennyt siihen pisteeseen, että Sahan sisarusten testamenttaama esineistö on nyt kartoitettu ja alustava luettelo tehty.

Kuva: Jaakko Ojala

Mutta nyt on myös minun aika vähän lomailla ja vaihtaa hetkeksi maisemaa, joten ”toimisto” on kiinni 23.10.-1.11.2017 välisenä aikana. Palataan siis asiaan uudella energialla marraskuun puolella.

Ja hei, muistittehan merkitä kalenteriin Eläkeliitto Euran yhdistyksen järjestämät Wanhanajan iltamat Euran Pirtillä 28.10.2017 klo 16.00, joista kirjoitin täällä.

Aurinkoista syyslomaa,

Hanna

 

Esinevalokuvaustalkoot olivat tältä osin tässä – mitä seuraavaksi?

Räisälä-museon talkoiden ohessa 29.8. istuimme alas pohtimaan Museotaksvärkki-hankkeen syksyä ja talvea. Paljon olemme jo saaneet aikaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että melkein kaikki esinevalokuvaustalkoot on pidetty. Eilen 7.9. pidettiin tämän vuoden osalta viimeiset talkoot Yttilän Museokoululla. Kaiken kaikkiaan esineitä on kuvattu kesän ja syksyn talkoissa noin 3294, joista Tuiskulan Torpparimuseon esineitä on 2341 ja Yttilän Museokoulun 603. Räisälä-museon esineitä olemme tähän mennessä kuvanneet noin 350.

Nyt kun melkein kaikki esineet on valokuvattu, alkaa toinen iso urakka, jolloin Tuiskulan Torpparimuseon ja Räisälä-museon esineiden tiedot päivitetään ja kuvat siirretään Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti-tietokantaan. Yttilän Museokoulun osalta esineinventoinnit kootaan Excel-taulukkoon. Torpparimuseon ja Museokoulun esinekuvat tullaan myös siirtämään tietoineen Köyliön valokuvat-arkistoon. Köyliön valokuvat-arkisto on julkinen tietokanta, toisin kuin WebMusketti-tietokanta, joka on vain viranomaiskäyttöön tarkoitettu kokoelmanhallintaohjelma. Hankkeemme tarkoituksena on, että esinekokoelmat olisivat jokaisen teidän tavoitettavissa, joten Köyliön valokuvat-arkisto on siihen oiva väylä. Valokuvat-arkistossa voi myös järjestää ”virtuaalinäyttelyitä”, joten olkaanhan sen osalta kuulolla.

Tässä kuvakaappaus valmiista WebMusketin esinekortista, johon on kirjattu kaikki tarvittavat ja löydetyt tiedot kehräpuusta esinenumerolla 1813. Valmiita esinekortteja Musketissa on vasta reilut 300, mutta digitalkoiden aikana suurin osa esineiden perustiedoista on jo syötetty Muskettiin. Ne vain odottavat täydentämistä, kuvia ja tutkimustyötä. Näinkään kattavia tietoja ei kaikista esineistä löydy, mutta kaikki tiedot kirjataan, mitä tiedetään. Museoesineen arvo ei aina ole esineessä, vaan kontekstitiedoissa, joissa kerrotaan esimerkiksi kenelle esine on kuulunut, mitä sillä on tehty tai mihin tilanteeseen tai tapahtumaan esine on liittynyt.

Tässä vielä tunnelmia viime viikon Räisälä-museon talkoista. Räisälä-museosta löytyy kattava esinekokoelma Räisälän pitäjän historiasta. Osa museon esinekokoelmista on jo luetteloitu WebMusketti-tietokantaan, mutta osa on myös luetteloimatta, kuten kuvissa esiintyvä ryijy.

Ja HUOMIO!!! Yttilän Museokoulun pihamaalla järjestetään lauantaina 9.9.2017 klo 9-13 perinteiset syysmarkkinat, joissa on myynnissä syksyn satoa. Lisätietoa syysmarkkinoista löydät Yttilän kyläyhdistyksen sivuilta. Museokoululla voit myös käydä jättämässä oman kommenttisi siitä, mitä käyttöä Museokoululla voisi olla ja mitä siellä voisi tehdä. Olen jo aiemmin kirjoittanut Yttilän Museokoulun tulevaisuudesta ja siitä voitte käydä lukemassa täältä. Myös täällä blogin puolella kommenttikenttä on edelleen käytössänne.

Ota siis mallia museokoira Reimasta ja tartu liituun samalla, kun nautit syysmarkkinoiden tunnelmasta,

Hanna

Torpparimuseon tarina osa 4.

Vasta siirretty asuinrivi torpparimuseon tontilla vuonna 1961. Pajarakennus siirrettiin miesvoimin nykyiselle paikalleen pois asuinrivin tieltä. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Torpparimuseon tontti täydentyi vuonna 1961 asuinrivillä, jolloin Museoyhdistys osti Tuiskulan Pitkärannalta Ojalan 15 metrisen torpan. Torpan oli rakentanut Joosef Gustaf Wilhelminasson eli Kustaa Jooseppi Euran Mestilän Takalasta 1860-luvun puolivälissä. Kyseessä on hyvin tyypillinen hirsirunkoinen torpparin asuinrivi. Ojalan torppa on köyliöläiseen tapaan paritupatyyppinen. Ajan mukaan ensiksi rakennettiin tupa ja sitten pirtti ja lopuksi porstua.  Portuan peräkamari rakennettiin muistitiedon mukaan Ojalan nuoren parin asunnoksi vuonna 1891. Alkuperäisestä Torpasta löytyi myös ajalle tyypilliset kuusiruutuiset ikkunat, 2-osainen susiovi, osittainen peiterimalaudoitus, jota kiertää pitsilistoitus sekä pärekatto. Laudoitettu puoli saattoi olla aikoinaan myös punamullattu.

Ojalan perhe oli suuri. Torpan perustaja Jooseppi avioitui vuonna 1864 Mathildan kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta. Leskeksi jäätyään Jooseppi avioitui uudestaan vuonna 1904 Lovisan kanssa ja heille syntyi vielä yksi lapsi. Ojalan vanhin poika Victor eli Vihtori asusti Ojalan torpassa Amanda eli Manta-vaimonsa kanssa vuodesta 1891 lähtien. Heille syntyi kaiken kaikkiaan kymmennen lasta. Perheen nukkumajärjestelyt olivat luovia. Ojalan sisarukset muistelivat, että:

”ainakin 7 henkeä nukkui kamarissa: vanhempien kanssa sivusta vedettävässä sängyssä nuorin lapsista ja toisessa sängyssä kolme lasta pitkittäin ja yksi poikittain.”

Torpparimuseon muuria muuraamassa hanslankari Sauli Salin ja muurarimestari Vilho Sulonen. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

1960-luvun lopussa torppa sisustettiin museokuntoon, jolloin mm. muurit muurattiin alkuperäisiksi, sisäkaton valkoinen maali poistettiin kaasuliekkiä apuna käyttäen, seinien saumavarhot puhdistettiin, kuten myös ryömärit. Lattiat kuurattiin kuten ennen vanhaan, pesuaineena hiekka ja harjoina kuusenoksat. Museon runsaasta esinekokoelmasta löytyi vaivatta torppaan istuvat esineet ja huonekalut. Vuonna 1970 asuinrivi oli esittelykunnossa.

 

Torpan pärekatto on vaihdettu huopakattoon ja piiput uusittu sekä myöhemmin torppaan on lisätty satulakattoinen avokuisti. Muilta osin torppa seisoo alkuperäisessä asussaan luonnonkivijalallaan. Mutta mahtaisiko joku teistä muistaa, milloin avokuisti on lisätty?

Ensi viikolla 28.-29.8. ja 31.8. taas talkoillaan. Esinevalokuvaustalkoista voit käydä lukemassa täältä. Tällä kertaa kohteenamme on Räisälä-museo, joka kertoo luovutetusta Karjalasta Räisälä-pitäjän näkökulmasta sekä räisäläisistä, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja sopeutumaan uuteen elämään. Mielenkiintoiset talkoot siis luvassa! Syyskuussa 7.9. jatkamme talkoilua Yttilän Museokoululla. Tervetuloa talkoisiin! Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteessa museotaksvarkkihanke@gmail.com ja numerossa 044 2439633.

Talkoita odotellessa,

Hanna