Yksi esine – tuhat tarinaa -haaste

Mitä museoesineet kertovat itsenäisestä Suomesta? Suomen Kotiseutuliitto on haastanut satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi kaikki Suomen museot jakamaan itsenäisen Suomen tarinaa museoesineiden kautta. Yksi esine – tuhat tarinaa haasteen tavoitteena on kannustaa museoita kertomaan yhdellä esineellä jotain olennaista paikkakunnastaan, kotiseudustaan tai mahdollisesti koko Suomesta. Kaikki haasteen esineet ja tarinat ovat nähtävillä täällä.

Köyliö-seuran puheenjohtajan Samuli Vahteriston vinkkaamana Museotaksvärkki tarttui haasteeseen Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun osalta. Räisälä-museo on jo aiemmin osallistunut Yksi esine – tuhat tarinaa -haasteeseen. Esineeksi he valitsivat aikansa tunnetuimman räisäläisen Matti Läheniemen muotokuvan, jonka tarina on luettavissa täältä.

tn__MG_9624
Matti Läheniemen muotokuva ja Räisälä-museon museovastaava Antti Kuisma. Kuva: Jaakko Ojala

Torpparimuseon osalta esineen valinta oli helppo ja yksimielinen. Arvaako jo joku? No tietysti se on taksvärkkikapula eli päiväpulkka! Siitähän kirjoitin aiemmin jo täällä. Pulkka kuvaa nimenomaan paikkakunnan historiaa ja toimii Torpparimuseon symbolina, joten siksi se on oiva valinta haasteeseen.

KOY0167
Taksvärkkikapula. Kuva: Jaakko Ojala

Yttilän Museokoulun osalta lähdimme haasteeseen mukaan Agda Enlundin kesinä 1893 ja 1894 keräämällä kasviolla eli herbaariolla, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Vaikka kasvio on vain 19-prosenttisesti paikallinen, kertoo se kuitenkin Köyliön, mutta myös koko Suomen koulu- ja sivistyshistoriasta. Kasvio varmasti jo itsessään herättää useimmassa tuhat muistoa ja tarinaa.

YMK6_3.JPG
Agda Enlundin herbaario. Kuvassa on vuonna 1893 kerätty apila. Kuva: Jaakko Ojala

Tämän haasteen innoittamana, ajattelin, että Museotaksvärkki voisi osallistua ainakin osittain myös Suomi-kuvahaasteeseen Instagramin puolella. Eihän Suomi 100-haasteita voi olla liikaa : D Suomi-kuvahaasteen tavoitteena on ”paitsi vahvistaa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta myös vaikuttaa eri sosiaalisen median kanavissa esitettävään Suomi-kuvaan”.

suomikuvahaaste_ohje4-1024x1024

Museotaksvärkin osalta museoesineet ja Köyliön valokuvat-arkiston valokuvat tulevat olemaan isossa roolissa tässä haasteessa. Ottakaa siis Museotaksvärkin Instagram-tili seurantaan. Tili löytyy Instagramista museotaksvarkki -nimellä.

Tällaisin haastein on ollut kiva käynnistellä töitä loman jälkeen,

Hanna

Mainokset

Taksvärkkikapulat eli päiväpulkat

Anneli Laine esitteli 10.6. Avoimet kylät -tapahtumassa Museotaksvärkin esine-esittelyssä Tuiskulan Torpparimuseon esinekokoelmiin kuuluvat ja Museotaksvärkin teeman sopivat taksvärkkipulkat/-kapulat eli päiväpulkat. Nyt esittelen pulkat teille lukijoille alkuperäiseen esineluetteloon kirjattujen tietojen pohjalta. Tiedot on koonnut aikoinaan kokemäkeläinen agronomi Jansson seppämestari F. J. Bärlingin, maanviljelijä Frans Mikolan sekä muiden tuiskulalaisten torppareiden haastattelujen pohjalta.

FullSizeRender-1
Pulkan reunassa näkyy piirut eli viivat. Kuva: Jaakko Ojala

Taksvärkkipulkkaan merkittiin suoritetut taksvärkit. Toinen puoli kapulasta oli kartanon ”pulkkakamarissa”, jossa riippui alun toista sataa pulkkaa. Toinen pulkista annettiin verotyöntekijälle, joka kuljetti sitä taskussaan tai saappaan varressaan taksvärkkiä tehdessään. Kun päivä oli tehty, menivät lähempänä asuvat pulkkakamariin, jossa pehtoori tai fuori vetivät päällekkäin aseteltujen pulkkien sivuun piirun eli viivan. Niin kutsutuista reissupäivistä pidettiin kirjaa eri pulkkien avulla. Porin ja Rauman reissusta sai 3 päivää, Turun reissusta 5 päivää, Uudenkaupungin reissusta 4 päivää ja Tampereen reissusta 5 päivää.

Viiva tehtiin pitkällä puukolla, jossa oli hammasloveus. Naisen ja miehen päivästä sai pystysuoran viivan. Jos oli tehnyt 10 päivää ilman merkintää, pantiin pulkkaan risti X. Jos fuori ei muistanut, missä töissä oli oltu, oli taksvärkkäri velvollinen luettelemaan eri päivien työmaat. Yleensä tällöin ei riitaa tullut. Hevoselle ei annettu merkkiä. Kontrahtin mukaan oli mentävä joko yhdellä tai kahdella hevosella aina fuorin käskyn mukaan.

FullSizeRender-2
Tämä pulkka on kokenut jo useamman rätingin. Kuva: Jaakko Ojala

Pulkan tarkoitus oli kaksinkertainen kirjanpito. Jos taksvärkkäri teki omin päin pulkkaansa piirun, jäi hän pulkkakamarissa heti kiinni, kun ei konttorin pulkkapuolikkaassa ollut vastaavaa viivaa. Viiva tehtiin ainoastaan pulkan toiseen sivuun. Rätinki tehtiin kaksi kertaa vuodessa: Mikon jälkiviikolla ja Maarianpäivän jälkiviikolla. Silloin vietiin taksvärkkipäivien luku kartanon kirjoihin ja pulkan reuna veistettiin sileäksi. Yksi pulkka saattoi kestää 10 vuotta, mikäli pulkasta veistettiin pois niin ohut lastu, että viivat katosivat.

Näin saa selityksen vanha sananlasku ”päivä on pulkassa”. Kartanon alustalaisilla oli kartanon puolesta niin suuri luotto, että heille annettiin jauho- ja ruiskuorma kaupunkiin vietäväksi ja siellä myytäväksi. Kartano luotti siihen tiliin, mikä takaisin tullessa tehtiin.

Tule sinäkin mukaan talkoisiin tutkimaan, mitä mielenkiintoista museoiden kätköistä löytyy. Eilisissä talkoissa 4.7. talkoolainen Aira Isotalo totesi, että tätä päivää hän tulee muistelemaan vielä pitkään ja kaiken lisäksi hän vielä oppi jotain uutta historiastamme. Talkoistamme ei siis tarvitse lähteä tyhjin käsin. Näillä lupauksilla kirjatkaahan seuraavat talkoopäivät ylös. Yttilän Museokoululla talkoillaan 12-13.7., jonka jälkeen palaamme Tuiskulan Torpparimuseolle 19.7. Talkoolaisia kaivataan myös 26.7., 28.7. ja 31.7. talkoisiin. Muistakaahan ilmoittautua minulle sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.com tai numeroon 044 2439633.

Hanna