Ansaittu kiitos Museotaksvärkin toimijoille ja tukijoille.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Köyliö-seuran tilille oli putkahtanut ylimääräiset 50 euroa. Eräs henkilö halusi tukea Museotaksvärkkihanketta, koska hän arvosti hankkeen ja seuran tekemää kulttuuriperinteen tallennustyötä. Hieno ajatus ja ele. Köyliö-seurassa on yli 400 jäsentä ja jäsenmaksun maksamalla hekin kuuluvat tähän kulttuuriperinteen tukijoitten joukkoon. Jokainen euro on seuratyössä tarpeen, vaikka eri toimijoiden talkoopanos on huikea. Tästä tuli mieleen ajatus, että kyllä minäkin jonkin summan voisin lahjoittaa tällaiseen hyvään tarkoitukseen – entä sinä, yhdistyksesi ja yrityksesi? Kiitos!

Köyliössä on aina puhallettu yhteen hiileen ja eri järjestöt, kunta, seurakunta ja monet yritykset ovat olleet yhteisissä hankkeissa mukana joko talkoopanoksella tai rahallisella tuella. Olemme yhdessä saaneet paljon hyvää aikaan. Kylien Köyliö imago ja yhdessä tekemisen meininki vievät eteenpäin hyvää sanomaa ja tekoja myös raikkaiden tuulien kunnassa Säkylässä. Kiitos!

Erityisen hyvin tämä on näkynyt Museotaksvärkkihankkeessa, jossa hankkeen 12 000 euron omavastuuosuutta Köyliö-seuran lisäksi ovat erisuuruisin summin tukeneet kaikki Köyliön kyläyhdistykset (Tuiskula, Yttilä, Vuorenmaa, Voitoinen, Kankaanpää, Kepola ja Ristola) Köyliön Museoyhdistys, Räisälä-museo, Köyliön kappeliseurakunta, Tuiskulan Kesäteatteri, Härkälän Puutarha, Köyliön Osuuspankki, Köyliön-Säkylän Sähkö, Lions Club Köyliö, Tuiskulan Seuratalo ja Tuiskulan VPK. Säkylän kunta on antanut oman panoksensa Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistyksen kautta. Kiitos tukijoille!

Museotaksvärkkihanke on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joissa on kertynyt hanketta hyödyttäviä talkootunteja yhteensä 800. Hanke on edistynyt yli odotusten ja työ jatkuu vuoden 2018 aikana.  Kiitos talkooväelle!

Hyvä suunnittelu ja organisointi luovat vankan perustan asioiden sujuvuudelle ja tavoitteiden saavuttamiselle. Kiitos tästä kuuluu hanketyöryhmälle ja etenkin hankkeen johtajalle Mikko Eskolalle. Hanna Jaakolan museoalan koulutus ja asiantuntemus sekä mittava työpanos ansaitsee myös kiitoksen. Olisi kiittämätöntä, jos ei huomioitaisi taitavaa kameran käyttäjää Jaakko Ojalaa, joka on ottanut hankkeen tarpeisiin noin 5 000 digikuvaa. Kiitos Hanna, Mikko ja Jaska!

Mitä olemme tähän mennessä yhdessä saaneet aikaan? Museotaksvärkkihankkeen myötä Tuiskulan Torpparimuseon, Yttilän Museokoulun ja joiltakin osin Räisälä-museon ja Köyliön kappeliseurakunnan arvokkaat esinekokoelmat on pääosin inventoitu ja digitoitu palkatun museoalan ammattilaisen toimesta. Esineiden perustiedot ja kunto on tarkastettu, tiedot ja esineestä otettu valokuva on siirretty Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti -tietokantaan. Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun koko aineisto ja osittain Räisälä-museon esineistö on osin valokuvattu. Kuvattuja esineitä oli 3294. Valtaosa esinekuvista tullaan kevään 2018 aikana siirtämään myös Köyliön Valokuvat Arkistoon, jossa ne ovat vapaasti katsottavissa. Hankkeen toimesta on pidetty myös riukuaitataksvärkki ja toinen pidetään lähestyvän kesän kuluessa.

Paikallisissa hyvissä hankkeissa on aina iso taustavaikuttaja ja se on Leader Pyhäjärviseutu, joka ohjaa ja tukee yhteisöjen hankkeita sekä auttaa hankkeen hakemisessa sekä rahoittamisessa. Kiitos!

Hiihtäjät
Hiihdossa ja hanketyössä on enemmän potkua ja iloa, kun sitä yhdessä tehdään. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Terveisin,

Köyliö-seuran puheenjohtaja 2016-2017 ja tuore julkaisujaoston puheenjohtaja Samuli Vahteristo

Tukesi (Museotaksvärkkihankkeelle) kotiseututyölle voit osoittaa Köyliö-seuran tilille FI30 5476 6840 0112 91

Mainokset

Aapiskukko ja muita joulumuistoja.

Erkki Härkälä muistelee Köyliim mukulaim muisteluksii. Lumienkeli ja muita tarinoita vuosien takaa teoksessa lapsuuden joulujaan Köyliön Tuiskulassa. Erkin mukaan: ”Joulun edellä piti olla kiltti ja ahkera. Vanhin veljeni Esko opetti minulle lukutaidon alkeita. Kirjaimia opeteltiin pienestä kotiaapisesta. Sen harmaassa pahvikannessa oli kukon kuva ja hiukan punaista ja vihreätä väriä. Muuten kirjan kuvat olivat mustavalkoisia. Lukutuokion päätteeksi aapiskirja vietiin kamarin muurin otsalle odottamaan, jos vaikka kukko munisi – ja munihan se muhkean piparkakun. Muuri oli lämmin. Piparista jäi aapisen lehdelle rasvainen jälki. Se oli kauan sillä sivulla, missä komeili suuri Ö-kirjain ja lause: Öisin yököt lentävät.

YMK10
Yttilän Museokoulun käyttökokoelmista löytyy Aapiskukon kuva- ja satusalkku sekä mukava määrä aapisia useammalta vuodelta. Kuva: Jaakko Ojala

Joululahjat olivat aikanaan perinteisiä, pieniä ja käytännöllisiä, usein itse tehtyjä, kuten kaulahuiveja, sukkia, vanttuita ja kinttaita sekä lapsille veisteltyjä puuleluja. Kuusen alta löytyi myös äidin kokoama herkkupussi, jossa oli pullaukko, iso koristeltu piparkakku, jouluomena ja karkkeja. Erkki Härkälän mieleen on erityisesti jäänyt tummanvihreäksi maalattu puinen potkukelkka, joka oli veistelty Fredrik Ruoholan verstaassa. Maija-Liisa Volotinen puolestaan muistaa mummulta saamansa laamapaidan, mikä olikin hyvä lahja, sekä äidin tekemän nuken. Jaakko Ojala sai isältään eräänä jouluna sukset. Isä oli kommentoinut: ”Jos katkaiset nämä, saat itse tehdä seuraavat”. Sukset eivät kauaa ehjänä kestäneet ja Jaakko tekikin uudet, mikä oli varmasti vaativa työ.

1304_1.JPG
Tuiskulan Torpparimuseolta löytyy useampi pari puisia suksia sauvoineen. Kuva: Jaakko Ojala

Maija-Liisa Volotinen muistelee samaisessa Köyliist -kirjassa, kuinka joulukuusi tuotiin jouluaattona tupaan: ”Se oli jo ehkä kesällä katsottu valmiiksi ja haettu muutamana päivää ennen joulua puuhuoneen seinustalle. Kuusi kiinnitettiin ristin muotoiseen puiseen jalkaan, missä se seiso vähän huterasti. Joskus latva saatettiin naulata kattoon kiinni. Neulaset kuivuivat ja varisivat yleensä pian. Isä koristeli kuusen latvapuolen, me lapset saimme ripustella alaoksille pieniä punaposkisia omenoita, piparkakkuja ja karamelleja. Isä kiinnitti kuuseen elävät kynttilät, latvatähden ja kiiltävät nauhat. Kaunis siitä tuli aina.”

1F4848DC-5E20-4780-A038-3198CD2DF316
Emäntä Aune Vuotilan joulukuusi ei varistanut, vaan 1970-luvulla Köyliö-Säkylän sanomissa uutisoitiin Aunen joulukuusesta, joka sinnikkäästi jatkoi kasvuaan Aunen hyvässä hoidossa. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto

Museotaksvärkki toivottaa rauhallista ja tunnelmallista joulua lukijoilleen! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kaikille yhteistyökumppaneille ja erityiskiitokset jokaiselle 43 talkoolaiselle sekä valokuvaajille Jaakko Ojalalle ja Emilia Helmiselle. Nyt katse kohti tulevaa vuotta!

joulukortti.jpeg

Toivoo,

Hanna

 

Yksi esine – tuhat tarinaa -haaste

Mitä museoesineet kertovat itsenäisestä Suomesta? Suomen Kotiseutuliitto on haastanut satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi kaikki Suomen museot jakamaan itsenäisen Suomen tarinaa museoesineiden kautta. Yksi esine – tuhat tarinaa haasteen tavoitteena on kannustaa museoita kertomaan yhdellä esineellä jotain olennaista paikkakunnastaan, kotiseudustaan tai mahdollisesti koko Suomesta. Kaikki haasteen esineet ja tarinat ovat nähtävillä täällä.

Köyliö-seuran puheenjohtajan Samuli Vahteriston vinkkaamana Museotaksvärkki tarttui haasteeseen Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun osalta. Räisälä-museo on jo aiemmin osallistunut Yksi esine – tuhat tarinaa -haasteeseen. Esineeksi he valitsivat aikansa tunnetuimman räisäläisen Matti Läheniemen muotokuvan, jonka tarina on luettavissa täältä.

tn__MG_9624
Matti Läheniemen muotokuva ja Räisälä-museon museovastaava Antti Kuisma. Kuva: Jaakko Ojala

Torpparimuseon osalta esineen valinta oli helppo ja yksimielinen. Arvaako jo joku? No tietysti se on taksvärkkikapula eli päiväpulkka! Siitähän kirjoitin aiemmin jo täällä. Pulkka kuvaa nimenomaan paikkakunnan historiaa ja toimii Torpparimuseon symbolina, joten siksi se on oiva valinta haasteeseen.

KOY0167
Taksvärkkikapula. Kuva: Jaakko Ojala

Yttilän Museokoulun osalta lähdimme haasteeseen mukaan Agda Enlundin kesinä 1893 ja 1894 keräämällä kasviolla eli herbaariolla, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Vaikka kasvio on vain 19-prosenttisesti paikallinen, kertoo se kuitenkin Köyliön, mutta myös koko Suomen koulu- ja sivistyshistoriasta. Kasvio varmasti jo itsessään herättää useimmassa tuhat muistoa ja tarinaa.

YMK6_3.JPG
Agda Enlundin herbaario. Kuvassa on vuonna 1893 kerätty apila. Kuva: Jaakko Ojala

Tämän haasteen innoittamana, ajattelin, että Museotaksvärkki voisi osallistua ainakin osittain myös Suomi-kuvahaasteeseen Instagramin puolella. Eihän Suomi 100-haasteita voi olla liikaa : D Suomi-kuvahaasteen tavoitteena on ”paitsi vahvistaa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta myös vaikuttaa eri sosiaalisen median kanavissa esitettävään Suomi-kuvaan”.

suomikuvahaaste_ohje4-1024x1024

Museotaksvärkin osalta museoesineet ja Köyliön valokuvat-arkiston valokuvat tulevat olemaan isossa roolissa tässä haasteessa. Ottakaa siis Museotaksvärkin Instagram-tili seurantaan. Tili löytyy Instagramista museotaksvarkki -nimellä.

Tällaisin haastein on ollut kiva käynnistellä töitä loman jälkeen,

Hanna

Pankaas kattoen!

IMG_0988

Tiistaina 17.10.2017 kokoonnuimme pienellä porukalla Yttilän Museokoululle pohtimaan hankkeen etenemistä. Minun kaltaiselle, itsenäistä työtä tekevälle etätyöläiselle tällaiset yhteiset kokoontumiset ovat ensiarvoisen tärkeitä, jolloin pääsen jakamaan mietteitäni ja saan uutta puhtia tekemiseeni sekä pääsemme yhdessä suunnittelemaan uusia kuvioita.

IMG_0982

Ja niitä uusia tuulia puhaltaa kutkuttavan kivasti. Säkylä-seura ry:n Säkylän historiaa – pankaas kattoen! -hanke kyseli Museotaksvärkki -hanketta mukaan heidän verkostotyöryhmään ja mehän otimme ilolla kutsun vastaan. Hankkeistamme löytyy paljon samankaltaisuutta, joten yhteistyö tuntuu myös luontevalta tavalta jakaa yhteisiä tavoitteita ja ideoita. Saa nähdä, mitä mielenkiintoista uudet verkostot ja yhteistyökuviot tuovat tullessaan… Kiitos Pankaas kattoen! -hanke kutsusta ja yhteydenotosta!

Muilta osin hanke etenee tavoitteiden mukaisesti ja valmistakin tulee. Yttilän Museokoulun esineluettelot kuvineen ovat nyt valmiit ja odottavat siirtoa Köyliön valokuvat -arkistoon. Esineitä luetteloitiin yhteensä 616, jotka koskevat pääsääntöisesti kouluesineistöä, mutta myös piharivin suutarinverstaan ja maataloutta koskevia esineitä. Lisäksi Museokoulua koskeva arkistomateriaali listattiin.

Rakennusinventoinnit ovat nekin yhtä lukuun ottamatta valmiit ja Tuiskulan Torpparimuseon osalta esineluettelot päivittyvät tasaiseen tahtiin WebMusketti-tietokantaan. Nyt, kun toisesta päästä työt valmistuvat, niin pääsen myös pikkuhiljaa Räisälä-museon aineiston pariin. Köyliön kappeliseurakunnan tilanne on myös edennyt siihen pisteeseen, että Sahan sisarusten testamenttaama esineistö on nyt kartoitettu ja alustava luettelo tehty.

tn__MG_0285_1.JPG
Kuva: Jaakko Ojala

Mutta nyt on myös minun aika vähän lomailla ja vaihtaa hetkeksi maisemaa, joten ”toimisto” on kiinni 23.10.-1.11.2017 välisenä aikana. Palataan siis asiaan uudella energialla marraskuun puolella.

Ja hei, muistittehan merkitä kalenteriin Eläkeliitto Euran yhdistyksen järjestämät Wanhanajan iltamat Euran Pirtillä 28.10.2017 klo 16.00, joista kirjoitin täällä.

Aurinkoista syyslomaa,

Hanna

 

Torpparimuseon tarina osa 6.

Vuonna 1977 Torpparimuseon tontille hankittiin Pitkärannan Ojalasta 1800-luvulla rakennettu hirsirunkoinen lato, joka oli toiminut Vihtori Ojalan aikana lahtivajana eli riistaeläinten lopputeurastuspaikkana. Nykyään vaja toimii museon ja Tuiskulan Kesäteatterin varastorakennuksena. Kesän talkoiden aikana vaja laitettiin uuteen järjestykseen ja samalla erottelimme museoesineet ja kesäteatterin rekvisiitat omiin alueisiinsa.

tn_Tuiskula_05_09_2017_33
Kuva: Emilia Helminen 2017.

Tuiskulan VPK lahjoitti vuonna 1972 museolle torppariajalta peräisin olevan hirsirunkoisen pruuttakopin sekä kaksi vanhempaa ruiskua. Alun perin koppi sijaitsi nykyisen paloaseman kohdalla. Koppi ruiskuineen oli koko kyläkunnan yhteinen. Ennen sotia koppi siirrettiin Paimenenmäkeen miesten kiskomana, neljän tukkireen päällä. Parinkymmenen vuoden jälkeen koppi siirrettiin jälleen, tällä kertaa traktorikyydillä Uuden-Torpan ja Pahan-Kalmeen tienhaaraan. Nykyiselle paikalleen rakennus siirrettiin vuonna 1986.

1473_1
Kuva: Jaakko Ojala 2017.

Palohälytys puhallettiin palotorvella, johon vastattiin aina seuraavasta palotorvella varustetusta talosta. Lopulta hälytys saavutti koko kylän. Muulloin palotorveen puhaltaminen oli ehdottomasti kiellettyä ja siitä jaksettiin muistuttaan perheen pienempiä. Kaikki kynnelle kykenevät kokoontuivat paloasemalle eli pruuttakopille, josta pruutta nostettiin rekeen tai rattaisiin ja näin lähdettiin palopaikalle. Ämpäriketjua varten tarvittiin paljon väkeä paikalle.

tn_Tuiskula_05_09_2017_31
Kuva: Emilia Helminen 2017.

Pruuttakopissa säilytetään vanhaa neljän miehen miesvoimaruiskua sekä uudenaikaisempaa vuonna 1929 hankittua ruiskua. Jälkimmäisessä on imuletku ja lämmityslaite, jotta sitä voitiin käyttää myös pakkasella. Pruuttakopista löytyy myös moottoriruisku, kahdeksan mustaa miehistön kypärää, keltainen päällikön kypärä sekä letkukela ja letkuja.

IMG_0970

Perjantaina 13. päivä Tuiskulan Torpparimuseolla vellikello kilkatti ja palotorvi soi, kun 60 Friitalan koulun nelosluokkalaista kävi tutustumassa torppariajan elämään. Ilman epäonneakaan ei selvitty, vaan perjantai 13. näytti todelliset piikkinsä, kun metsänlaidalla sijainnut maa-ampiaispesä heräsi, eikä pistoilta vältytty.  Mukava retki sai harmittavan päätöksen, mutta onneksi siitäkin selvittiin : ) Kiitos Friitalan koululaisille, että kävitte!

Miten teidän perjantai 13. päivä meni?

Hanna

Torpparimuseon tarina osa 5.

_MG_0039

Torpan pirtti on sisustettu ajan mukaisesti. Vaikka huonetta kutsuttiin ”paremmaksi huoneeksi”, jossa otettiin vieraat vastaan, tilan ahtauden vuoksi siellä myös työskenneltiin ja nukuttiin. Tästä kertovat nurkassa oleva peti, joka on sijattu ajan tapaan olkipolstarilla, alusraitilla, pääraitilla ja täkillä sekä kangaspuut, joissa on kuteilla rohdinkangasta. Ikkunan alta löytyy myös rukki, johon kuuluu tortti, lyhty ja härkki sekä vyyhdin- ja kerinpuut.

_MG_0048

Nurkista löytyvät hääpeilit, jotka on valmistanut Aleksanteri ”Santtu” Sianoja Tuiskulan Sianojan torpasta. Yhteensä peilejä oli neljä, joita hän lainaili häähuoneisiin. Pöydällä on myös esillä Kustaa Polvianderin perheraamattu ja seinätaulu puolestaan huomauttaa, että AHKERUS ON ONNEN ALKU!

_MG_0035

Porstuan peräkamari oli usein muorin ja faarin käytössä. Kamarista löytyy sivusta vedettävä sänky sekä monilokeroinen Gestrin mummun klaffipiironki. Olga Gestrin (os. Helenius. myöh. Saha) työskenteli meijerskana Tuiskulan meijerissä. Piirongin päällä on satulipeili, josta löytyy teksti:

”Ida Marttila Tuiskulasta omistaa tämän satulin W1882.
Idan rakastettu on Mäkelän trenki Johan Lindroos.
Toristetan Tuiskulassa
Syyskuun 20 pä 1886.
Glöm ei min glömmer ej aldri
min ven.
Lirvakas poika.”

Kamarissa on myös esillä matka-arkku eli ”Amerikan arkku”. Arkku on kuulunut Olga Vanteelle Puolimatkan torpasta. Hän oli matkustanut Amerikkaan kolme kertaa.

_MG_0028

Tuvassa valmistettiin ruokaa, tehtiin puhdetyötä ja toimi se myös nukkumatilana. Uuniin mahtui kerralla kymmenen leipää, jotka kuivattiin katossa  vartailla. Takan läheltä löytyy patapenkki. Kun pata kraakun avulla käännettiin pois tulelta, nostettiin pata säilöön penkissä olevaan syvennykseen.

_MG_0025

Pöydän päältä löytyy leipähöylä, jonka on valmistanut torppari August Valtanen Tuiskulasta. Höylällä ”höölätään” kovaa leipää puuroksi. Tätä leipäpuuroa syötiin kuivana muun ruoan ohessa. Puulautasilla leikattiin lihaa ja kalaa ja liemiruokaa syötiin yhteisestä vadista omalla lusikalla, joka hyvin nuoltunua aseteltiin seinällä olevaan lusikkakampaan.

Huoneesta löytyy myös ”läpitooli” eli reikätuoli, jonka avulla lapsi opetteli seisomaan ja kävelemään. Tällöin myös äiti ennätti hetkeksi omiin askareisiinsa.

Torpan porstuasta on esillä taksvärkkärin eväslaukku, jota käytettiin mm. päivätöissä käydessä Köyliön vanhassa kartanossa 1850-luvun molemmin puolin. Kuvassa oleva eväslaukku on pienennetty jäljennös alkuperäisestä. Puuosiin on kaiverrettu FJB 1858. Tämän jälkeen tuli käyttöön koivutuohesta punottu tuohikontti, jota myös ”helvetiksi” haukuttiin. Tuohikontit puolestaan korvasi 1890-luvun lopulla nahkareput.

Kaikki kuvat torpasta on ottanut kukas muukaan kuin Jaakko Ojala. Sisäkuvat ovat vuodelta 2014 ja esinekuvat ovat tämän kesän esinevalokuvaustalkoista.

Mutta nyt takaisin esineluetteloiden pariin,

Hanna

31 talkoot ja 43 talkoolaista.

Museotaksvärkki on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joista Tuiskulan Torpparimuseolla talkoiltiin 17 päivän, Yttilän Museokoululla 5 päivänä ja Räisälä-museossa 3 päivänä. Riukuaitataksvärkissä talkoiltiin 3 päivänä ja digitalkoita ollaan järjestetty 4 kertaa. Kaksi talkoopäivää jouduttiin perumaan sairastumisen ja talkoolaisten puuttumisen tähden. Kaiken kaikkiaan talkoisiin osallistui huimat 43 talkoolaista. On ollut ilo tavata ja tutustua teistä melkein jokaiseen. Ilman teitä emme olisi nyt tässä pisteessä, kiitos!

Kaiholla tulen muistelemaan yhteisiä talkoitamme, sillä nyt alkaa se yksinäinen puurtaminen. Esineinventoinnin lisäksi hankkeessa inventoidaan myös Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun rakennukset. Edelliset rakennusinventoinnit Torpparimuseolla on tehty vuonna 1992 ja Museokoululla vuonna 1996. Inventoinnit päivitetään ja täydennetään kuvineen koskemaan nykytilannetta. Inventoinnit tehdään Satakunnan Museon ylläpitämään Pakki-tietokantaan, joka on vastaavanlainen viranomaiskäyttöön tarkoitettu kokoelmanhallintaohjelma kuten WebMusketti, mutta koskee rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä.

Hanke osallistuu myös Köyliön kappeliseurakunnan esineinventoinnin selvittelyyn ja tulevien toimenpiteiden suunnitteluun. Seurakuntien arvoesineinventointi poikkeaa jonkin verran museoiden esineinventoinneista. Tällä hetkellä muutamat kysymykset odottavat vielä vastauksia, ennen kuin pääsemme konkreettisen selvitys- ja suunnittelutyön pariin.

Nyt, kun kaikki Yttilän Museokoulun ja Tuiskulan Torpparimuseon esineet on käyty läpi, on hyvä myös miettiä museoiden kokoelmapoliittista ohjelmaa. Kokoelmapoliittisen ohjelman laatiminen on keino hallita museoiden kokoelmia. Siinä mm. määritellään, mitä kokoelmat pitävät sisällään, ja mitä mahdollista kaivattaisiin museon kokoelmiin, jotta siitä saataisiin ehyempi kokonaisuus. Kokoelmapoliittinen ohjelma toimii ikään kuin museokokoelmien käsikirjana, johon on koottu tietoa kyseisen kokoelman hallinnasta, tallennuksesta aina kokoelmien säilytyksestä esineiden hoitoon. Kokoelmapoliittisen ohjelman lisäksi Yttilän Museokoululle laaditaan myös erillinen käyttösuunnitelma, josta olen teille jo kirjoittanut täällä ja täällä.

Museotaksvärkki osallistuu myös erilaisin kokoonpanoin ja esityksin Köyliön Ystävien järjestämiin ystävätapaamisiin. Nähtävillä on tilanteen ja aikataulun mukaan ainakin täällä blogissa jo nähdyt tekstiilit sekä ”piippunäyttely”. Ystävätapaamisten  ”maakuntakierroksen” ajankohdat voit käydä katsomassa täältä.

Lopuksi haluan vielä kiittää teitä lukijoita. Edellinen päivitys keräsi päivän aikana 192 lukukertaa, mikä tuntuu huimalta lukemalta. Tuntuu kivalta, että Museotaksvärkki herättää kiinnostusta, enkä kirjoittele täällä vain omaksi ja äitini iloksi,

Hanna

Esinevalokuvaustalkoot olivat tältä osin tässä – mitä seuraavaksi?

Räisälä-museon talkoiden ohessa 29.8. istuimme alas pohtimaan Museotaksvärkki-hankkeen syksyä ja talvea. Paljon olemme jo saaneet aikaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että melkein kaikki esinevalokuvaustalkoot on pidetty. Eilen 7.9. pidettiin tämän vuoden osalta viimeiset talkoot Yttilän Museokoululla. Kaiken kaikkiaan esineitä on kuvattu kesän ja syksyn talkoissa noin 3294, joista Tuiskulan Torpparimuseon esineitä on 2341 ja Yttilän Museokoulun 603. Räisälä-museon esineitä olemme tähän mennessä kuvanneet noin 350.

FullSizeRender

Nyt kun melkein kaikki esineet on valokuvattu, alkaa toinen iso urakka, jolloin Tuiskulan Torpparimuseon ja Räisälä-museon esineiden tiedot päivitetään ja kuvat siirretään Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti-tietokantaan. Yttilän Museokoulun osalta esineinventoinnit kootaan Excel-taulukkoon. Torpparimuseon ja Museokoulun esinekuvat tullaan myös siirtämään tietoineen Köyliön valokuvat-arkistoon. Köyliön valokuvat-arkisto on julkinen tietokanta, toisin kuin WebMusketti-tietokanta, joka on vain viranomaiskäyttöön tarkoitettu kokoelmanhallintaohjelma. Hankkeemme tarkoituksena on, että esinekokoelmat olisivat jokaisen teidän tavoitettavissa, joten Köyliön valokuvat-arkisto on siihen oiva väylä. Valokuvat-arkistossa voi myös järjestää ”virtuaalinäyttelyitä”, joten olkaanhan sen osalta kuulolla.

värttinä

värttinä1

Tässä kuvakaappaus valmiista WebMusketin esinekortista, johon on kirjattu kaikki tarvittavat ja löydetyt tiedot kehräpuusta esinenumerolla 1813. Valmiita esinekortteja Musketissa on vasta reilut 300, mutta digitalkoiden aikana suurin osa esineiden perustiedoista on jo syötetty Muskettiin. Ne vain odottavat täydentämistä, kuvia ja tutkimustyötä. Näinkään kattavia tietoja ei kaikista esineistä löydy, mutta kaikki tiedot kirjataan, mitä tiedetään. Museoesineen arvo ei aina ole esineessä, vaan kontekstitiedoissa, joissa kerrotaan esimerkiksi kenelle esine on kuulunut, mitä sillä on tehty tai mihin tilanteeseen tai tapahtumaan esine on liittynyt.

Tässä vielä tunnelmia viime viikon Räisälä-museon talkoista. Räisälä-museosta löytyy kattava esinekokoelma Räisälän pitäjän historiasta. Osa museon esinekokoelmista on jo luetteloitu WebMusketti-tietokantaan, mutta osa on myös luetteloimatta, kuten kuvissa esiintyvä ryijy.

Ja HUOMIO!!! Yttilän Museokoulun pihamaalla järjestetään lauantaina 9.9.2017 klo 9-13 perinteiset syysmarkkinat, joissa on myynnissä syksyn satoa. Lisätietoa syysmarkkinoista löydät Yttilän kyläyhdistyksen sivuilta. Museokoululla voit myös käydä jättämässä oman kommenttisi siitä, mitä käyttöä Museokoululla voisi olla ja mitä siellä voisi tehdä. Olen jo aiemmin kirjoittanut Yttilän Museokoulun tulevaisuudesta ja siitä voitte käydä lukemassa täältä. Myös täällä blogin puolella kommenttikenttä on edelleen käytössänne.

IMG_0818

Ota siis mallia museokoira Reimasta ja tartu liituun samalla, kun nautit syysmarkkinoiden tunnelmasta,

Hanna

Tekstiilivaraston kätköistä osa 2.

Palataanpas takaisin tekstiilivaraston kätköihin. Kaikki tekstiileistä otetut valokuvat ovat jälleen valokuvaajamme Jaakko Ojalan ottamia ja vanhat kuvat puolestaan Köyliön valokuvat-arkistosta.

Salme Härkälä avioitui Paavo Varpialan kanssa vuonna 1949. Salmella oli yllään villakankaasta valmistettu upea yksinkertainen hääpuku, jota koristaa etumuksen koristepoimutus sekä kapea palmikoitu vyö. Ajan tyyliin kuuluivat myös olkatoppaukset, joilla haluttiin korostaa hartialinjaa.

0481_1

Miesten vihkiliivi mahdollisesti 1700-1800 luvun vaihteesta, jossa päällinen pomullstyykiä eli puuvillaa, vuori ja selkämys pellavakangasta. Vihkiliivi on entisen Vainio-Marttilan, nykyisen Saukkilan talosta peräisin. Todennäköisesti kyseessä on Efraim -nimisen isännän liivi. Kuitenkin Vainio-Marttilassa oli kaksi Efraim-nimistä isäntää. Efraim Adamsson Arvela, myöhemmin Vainio-Marttila, syntyi 2.10.1767 Lapissa ja kuoli 22.9.1806 Tuiskulassa. Hänet Vihittiin vuonna 1793. Eframille syntyi 9.12.1794 Efraim Efraimsson Vainio-Marttila -niminen poika. Hänet puolestaan vihittiin vuonna 1816. Voimme siis vain arvailla, kuuluiko vihkiliivi isä-Efraimille vai poika-Efraimille. Liivin on lahjoittanut museolle F. J. Bärling. Hän osti liivin 10 markalla tuiskulalaiselta maanviljelijä Kalle Kalliolta. Liivin napit eivät ole alkuperäiset.

Eemil Härkälän kesäpuku 1900-luvun alkupuolelta, johon kuuluu takki, liivi sekä olkihattu. Kyseisessä puvussa Eemil esiintyy useissa valokuvissa vuosina 1914-1919. Tässä vuonna 1919 otettu valokuva Eemilistä Alma-vaimon sekä lastensa Salmen ja Eskon kanssa. Miesten puku oli miltei aina 1900-luvun alkupuolelle asti kolmiosainen.

Kokoelmista löytyy myös Lottapuku, joka kuului aikoinaan Aune Anttila-Kuparille. Lottapuvun malli hyväksyttiin jo vuonna 1922. Puku oli harmaata puuvillaa tai villakangasta ja siihen kuuluivat lottaneuleen lisäksi valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Kengät olivat mustat ja matalapohjaiset, sukat harmaat tai mustat. Lottien arkipuvun vasempaan ranteeseen ommeltiin kankainen kurssimerkki sekä jaostonauha. Rintataskuun kiinnitettiin valkoinen kurssitähti ja puvun kaulus suljettiin lottaneulalla. Lottapuvun käyttäjän tuli esiintyä ”sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä”. http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/lottapuku/

1405_1

Tekstiilivarastosta löytyy myös ”hullun paita” eli pakkopaita. Vaatetta säilytettiin aikoinaan kunnanmiehen asunnossa, mistä sitä sai lainata tarpeen vaatiessa. Hihojen pituus on 266 cm. Pakkopaidan on Museoyhdistykselle lahjoittanut edesmenneen kunnanmiehen Eeti August Mäkelän poika Ilmari Mäkelä.

Syksyisin terveisin,

Hanna

Torpparimuseon tarina osa 4.

Piharivi
Vasta siirretty asuinrivi torpparimuseon tontilla vuonna 1961. Pajarakennus siirrettiin miesvoimin nykyiselle paikalleen pois asuinrivin tieltä. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Torpparimuseon tontti täydentyi vuonna 1961 asuinrivillä, jolloin Museoyhdistys osti Tuiskulan Pitkärannalta Ojalan 15 metrisen torpan. Torpan oli rakentanut Joosef Gustaf Wilhelminasson eli Kustaa Jooseppi Euran Mestilän Takalasta 1860-luvun puolivälissä. Kyseessä on hyvin tyypillinen hirsirunkoinen torpparin asuinrivi. Ojalan torppa on köyliöläiseen tapaan paritupatyyppinen. Ajan mukaan ensiksi rakennettiin tupa ja sitten pirtti ja lopuksi porstua.  Portuan peräkamari rakennettiin muistitiedon mukaan Ojalan nuoren parin asunnoksi vuonna 1891. Alkuperäisestä Torpasta löytyi myös ajalle tyypilliset kuusiruutuiset ikkunat, 2-osainen susiovi, osittainen peiterimalaudoitus, jota kiertää pitsilistoitus sekä pärekatto. Laudoitettu puoli saattoi olla aikoinaan myös punamullattu.

Ojalan perhe oli suuri. Torpan perustaja Jooseppi avioitui vuonna 1864 Mathildan kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta. Leskeksi jäätyään Jooseppi avioitui uudestaan vuonna 1904 Lovisan kanssa ja heille syntyi vielä yksi lapsi. Ojalan vanhin poika Victor eli Vihtori asusti Ojalan torpassa Amanda eli Manta-vaimonsa kanssa vuodesta 1891 lähtien. Heille syntyi kaiken kaikkiaan kymmennen lasta. Perheen nukkumajärjestelyt olivat luovia. Ojalan sisarukset muistelivat, että:

”ainakin 7 henkeä nukkui kamarissa: vanhempien kanssa sivusta vedettävässä sängyssä nuorin lapsista ja toisessa sängyssä kolme lasta pitkittäin ja yksi poikittain.”

Museon muuri
Torpparimuseon muuria muuraamassa hanslankari Sauli Salin ja muurarimestari Vilho Sulonen. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

1960-luvun lopussa torppa sisustettiin museokuntoon, jolloin mm. muurit muurattiin alkuperäisiksi, sisäkaton valkoinen maali poistettiin kaasuliekkiä apuna käyttäen, seinien saumavarhot puhdistettiin, kuten myös ryömärit. Lattiat kuurattiin kuten ennen vanhaan, pesuaineena hiekka ja harjoina kuusenoksat. Museon runsaasta esinekokoelmasta löytyi vaivatta torppaan istuvat esineet ja huonekalut. Vuonna 1970 asuinrivi oli esittelykunnossa.

 

Torpan pärekatto on vaihdettu huopakattoon ja piiput uusittu sekä myöhemmin torppaan on lisätty satulakattoinen avokuisti. Muilta osin torppa seisoo alkuperäisessä asussaan luonnonkivijalallaan. Mutta mahtaisiko joku teistä muistaa, milloin avokuisti on lisätty?

Ensi viikolla 28.-29.8. ja 31.8. taas talkoillaan. Esinevalokuvaustalkoista voit käydä lukemassa täältä. Tällä kertaa kohteenamme on Räisälä-museo, joka kertoo luovutetusta Karjalasta Räisälä-pitäjän näkökulmasta sekä räisäläisistä, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja sopeutumaan uuteen elämään. Mielenkiintoiset talkoot siis luvassa! Syyskuussa 7.9. jatkamme talkoilua Yttilän Museokoululla. Tervetuloa talkoisiin! Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteessa museotaksvarkkihanke@gmail.com ja numerossa 044 2439633.

Talkoita odotellessa,

Hanna