Kertomus riukuaidan valmistuksesta Yttilän Museokoululle.

Kertomus Yttilän Museokoulun riukuaidan valmistuksesta talkoolaisen Sari Minkovitschin kuvailemana ja kuvittamana:

Maanantai-iltana 21.5.2018 suuntasi Yttilästä kuuden talkoolaisen joukkio Karhian metsään riukuaita-aineksia noutamaan. Sää oli poutainen, sopivan lämmin ja vähätuulinen, lähes täydellinen. Tuulen puute tosin hyödytti erityisesti hyttysiä, mutta työn touhussa nuo luontomme runsaslukuiset inisijät melkein unohti.

Reijo Kivimäki tuli opastamaan oman metsälohkonsa karsimista. Metsässä oli erinomaisen lähellä kaikki puuaines, jota aidantekoon tarvitaan: ojanpenkoissa karahkojen tekoon kuusennäreitä yllin kyllin, ja isojen lähes täysi-ikäisten kuusten keskellä riuku- ja tolppapuita tiheissä ryhmissä siellä täällä. Talkoolaisten ei tarvinnut samoilla metsässä kuin muutamia kymmeniä metriä eri suuntiin moottorisahojen, kirveiden ja vesureiden kanssa kun tarvittava määrä puuta oli jo koossa. Kahdella talkoolaisella, Annelilla ja Päivillä, oli erityisen tyylikkäät pikku kirveet. Ne toimivat hyvin myös karahkojen halkaisussa, puukkoa ei silloin tarvittu.

IMGP5850_r

Ryhmä alkoi Veikko Salon opastuksella katkoa puita ja repimään näreistä karahkoja. Metsässä harjoiteltiin myös riukujen tekoa halkaisemalla kokeeksi puunrunko kahdella kirveellä. Työ aloitettiin puunrungon yläpäästä aivan kuten paljon pienempien karahkojenkin kanssa. Aloitettua halkeamaa löi ja väänsi ensimmäinen ja toinen tuli perässä ja avusti halkeaman etenemistä omalla kirveellään. Tällaiseen vääntävään työhön eivät ehkä sovellu kaikki nykyiset halkaisukirveet.

Puolessa välissä illan urakkaa söimme Merja Mikkolan laatimia evässämpylöitä, kaurakeksejä ja joimme kahvia ja vettä. Kahvipöytä oli katettu kukkivalle mustikkamättäälle. On vaikea kuvailla, miltä keväinen metsä tuoksui sinä iltana. Jostakin kuulimme käen kukunnan kaikuvan ja kertautuvan metsän läpi taukopaikkaamme. Sellaisena iltana ei olisi tarvittu minkäänlaista ylimääräistä syytä mennä metsään.

Illan päätteeksi tolpat ja riukupuut jätettiin metsään odottamaan seuraavan päivää ja siirtoa Museokoulun pihalle. Valmiiksi repimällä halkaistut karahkat otettiin mukaan henkilöauton taakse. Museokoululle päästyämme, karahkat upotettiin kivipainojen avulla Utterinojaan veden alle odottamaan aidan kokoamista.

Tiistai-iltana 23.5. talkoolainen Hannu toi aita-ainekset Museokoululle. Pihalla keltaisen talon päädyssä kaksi ennakkoluulotonta talkoolaista, Asser ja Jari ryhtyivät riukujen halkaisuun. He tunnustivat, että vasta viidennen puunrungon jälkeen he alkoivat päästä jyvälle, miten operaatio oikeasti pitäisi tehdä. Kaksi tuntia he jaksoivat työtä tehdä, mutta puut olivat kovin kuivia – sadetta ei ollut saatu kolmeen viikkoon. Loput puut piti jättää odottamaan muita halkaisukeinoja. Riukuaidan teko selvästikin vaatii keväänkosteaa puuta.

IMGP5884

Luonto oli voittanut, nyt tekniikka paikkasi sen mitä sää ei meille luovuttanut (eli kosteita puita). Torstaina 31.5. Lauri ja Jari sirkkelöivät loput riukupuut halki Laurin pihassa. Näistä riu´uista tuli hyvin erinäköisiä kuin aiemmin kirveillä halkaistuista. Yttilän Museokoulun riukuaita tulee olemaan kokeena, kestääkö halkaistu riuku pitempään kuin sahattu riuku, ja kumpi riuku on kauniimpi. Sen me näemme muutaman vuoden kuluttua.

Tiistaina 5.6. Veikko Salo tuli neuvomaan riukuaidan rakentamista samalla tavoin kuin vuosi sitten Tuiskulan Torpparimuseon luona. Talkoolaisia oli viitisen henkilöä, joka oli ihan riittävä määrä kapeaan Utterinojan penkkaan. Työtä kävi ihmettelemässä moni Museokoulun etupihalla pidettävän Iltatorin vieraista.

Keihäitä varten lyötiin rautakangella reiät pareittain maahan ja ensimmäinen karahka sidottiin 10 – 15 cm:n korkeuteen maasta ensimmäisen keihäsparin ympärille. Ensimmäinen riuku laskettiin tämän sidotun karahkan varaan keihäsparin keskelle siten, että puun paksumpi tyvipää tuli ylöspäin ja latvaosa lepäsi maassa. Nämä ensimmäiset karahakat ja riu´ut määräsivät koko aidan riukujen kaltevuuden. Kun ensimmäiset riu´ut lepäsivät paikallaan, aita alkoi valmistua nopeaa vauhtia. Pian aitaa oli valmiina kymmenisen metriä. Työt lopetettiin siihen kun keihäspuut loppuivat: edellisenä keskiviikkona sahattuja riukuja ei ollut ehditty käyttää tähän aidanpätkään vielä ollenkaan.

Riukuaita- talkoolaisilla oli hauska taukopiste: Betonista muovatun varsan sisuksiin oli kätketty teräksinen mehusäilö, ja kattimatti-mehua sai valutettua pahvimukiin eläimen häntää nostamalla. Varsan on tehnyt kylän ITE- taiteilija Lauri Huhtinen. Laite oli niin lystikäs, että sen ympärille kerääntyi pieniä seurueita hymyissä suin niin, että jotkut alkoivat epäillä varsan sisuksissa olevan jotakin miestä vahvempaa. Näin ei sentään tällä kertaa ollut.

Tuulisen ja kylmänkin talkooillan päätteeksi, ihmisten mentyä koteihinsa, Museokoulun keltainen rakennus hieraisi ilta-auringon kultaamia lasisia ikkuna-silmiään ja verkkaisesti ihmetteli, että eikös tuossa joskus tuollainen riukuaita ollutkin…nuoruudessani.

IMGP6107_valmista_aitaa_runsas_10_metria

Sari Minkovitsch

Mainokset

Sanokaas mun sanonee.

Tämänkertainen blogiteksti on poikkeuksellisesti luettavissa Tuiskula.infon Sanokaas mun sanonee -blogista, jossa sain kunnian vierailla ja kynäillä. Tekstissä pohdin talkoohenkeä, joka ei pelkästään ole tuiskulalainen ilmiö vaan koskee ehdottomasti koko Köyliötä, joten käykäähän kurkkaamassa. Siellä on kaikkea muutakin mielenkiintoista.

Sitten muutama ilmoitusluontoinen asia. Nimittäin Museotaksvärkki-hanke on järjestämässä jälleen riukuaitataksvärkin. Tällä kertaa riukuaitaa pystytetään Yttilän Museokoululla ja vetäjänä toimii Veikko Salo. Aikataulu ja taksvärkin eteneminen tapahtuu seuraavasti:

Riukujen hankinta ja esivalmistelu 21-22.5. 2018 klo 18-22.

Aidan pystytys 5.6.2018 klo 17 eteenpäin.

Kolmipäiväinen riukuaitataksvärkki on kaikille avoin ja ilmainen. Ilmoittautumiset ottaa tällä kertaa vastaan Yttilän Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sari Minkovitsch osoitteessa sarminko@gmail.com.

Riukuaitataksvärkki

Tuiskulan Torpparimuseon viime kesäisestä riukuaitataksvärkistä voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Tuiskulassa olisi vielä ainakin yhdet talkoot jäljellä ja ne pidetään Torpparimuseolla torstaina 24.5.2018 kello 9 eteenpäin. Mikäli hommat jäävät pahasti kesken, talkoita jatketaan vielä perjantaina 25.5. Muutama käsipari olisi avuksi, sillä Torpparimuseon puuliiterissä on ilmeisesti jemmassa muutama viuhka, vanki, karhu ja vältti (kyntövälineitä, älkää huolehtiko), jotka pitäisi vielä valokuvata sekä pirtin kaapin kirjat olisivat nekin syytä ikuistaa. Samalla museolla tehdään muutama esinepoisto, joten kantoapu olisi siinäkin tarpeen. Ilmoittautua voi minulle osoitteeseen museotaksvarkkihanke@gmail.com tai numeroon 044 2439633.

83BC39BE-A30B-4BF5-9C84-724F8118CD61
Tunnelmia viime kesältä.

Viime kesän talkoista ja siitä mitä talkoissa tapahtuu, voi käydä lukemassa täältä. Ja voi, miten olenkaan odottanut talkoita pitkän talven jälkeen,

Hanna

 

Missä mennään Museotaksvärkki?

On taas aika päivittää Museotaksvärkki-hankkeen kuulumiset. Alkuvuosi on mennyt tiukasti työpöydän äärellä ja WebMusketti on laulanut. Nimittäin kaikki Tuiskulan Torpparimuseon inventoidut esineet ovat nyt Musketissa päivitetyin tiedoin. Tällä hetkellä Musketista löytyy Torpparimuseon osalta 2429 esinettä, mikä ei tosin ole lopullinen tulos. Sillä nyt on alkanut toinen urakka, jolloin selvitän, mitä esineitä Musketista eli Torpparimuseon kokoelmista puuttuu ja mitkä esineet ovat luetteloitu kahteen kertaan. Toisin sanoen, nyt on alkanut Musketin kevätsiivous.

Musketti

Ilmojen lämmetessä tullaan Torpparimuseolla tekemään myös muutamia esinepoistoja, jolloin huonokuntoiset, museoon kuulumattomat ja kontekstitiedottomat (eli ne, joista puuttuvat lahjoittaja-, käyttötapa- ja paikkatiedot ym.) esineet poistetaan kokoelmista. Poistojen myötä saadaan tiloihin edes jonkun verran avaruutta ja se taas mahdollistaa vaihtoehtoja esimerkiksi esillepanolle.

Parhaillaan Tuiskulan Torpparimuseon esinekuvia ja -tietoja siirretään Köyliön Valokuvat-arkistoon. Tämä urakka ei ole ihan helpolla meitä päästänyt, mutta erehdysten ja kokeilujen jälkeen olemme hitaasti, mutta varmasti saaneet jo yli  puolet esineistä Valokuvat-arkistoon. Toki Köyliön Valokuvat-arkisto kaipaa vielä viilausta esinevalokuvien osalta, jotta ne olisivat helposti museoittain kaikkien selattavissa.

Olen myös laatimassa Tuiskulan Torpparimuseolle kokoelmapoliittista ohjelmaa, joka ohjaa esinekokoelmien kartuttamista, hoitamista ja toimii samalla museon käsikirjana. Torpparimuseolle ei ole aiemmin laadittu vastaavaa ohjelmaa, joten näimme tarpeelliseksi laatia sen nyt hankkeen aikana, kun esinekokoelmat on inventoitu ja luetteloitu ja samalla tieto kokoelmista on vielä tuoreena mielessä.

3E360476-C19F-413E-AFE1-985027B7DA4A

Yttilän Museokoulun osalta olemme jo reippaasti voiton puolella. Museokoulun luettelointi valmistui jo viime syksyllä ja esinekuvat ja -tiedot olivat jo loppuvuodesta 2017 Köyliön Valokuvat-arkistossa. Yhteensä esineitä luetteloitiin 589 kappaletta, joista koulukokoelmaan kuuluu 400 esinettä, Kovasen opettajapariskunnan 1930-luvulla aloittamaan maatalousaiheiseen kokoelmaan 100 luetteloitua esinettä ja köyliöläisen suutarin Pauli Mattilan työvälineistä koottuun suutarinverstaaseen 89 esinettä. Yttilän Museokoulun käyttösuunnitelma ja kokoelmapoliittinen ohjelma ovat nekin loppusuoralla eli jos vielä haluat vaikuttaa siihen, mitä Museokoululla voisi tehdä ja miten toimintaa kehittää ja parantaa, niin nyt olisi korkea aika sanoa se ääneen. 02BD5E46-150A-4EB0-8F8D-D66C0EF4A179

Vuoden alusta valmistuivat myös Satakunnan Museon valvovan silmän alla Tuiskulan Torpparimuseosta, Yttilän Museokoulusta sekä Tuiskulan Seuratalosta tekemäni rakennusinventoinnit Satakunnan Museon Pakki-tietokantaan.

21029B81-FD47-4B35-A0CD-6B1DE5B3FB2D

Räisälä-museon osalta tilanne näyttää myös hankkeen loppusuoralle sopivaksi. Kaikki esinekokoelmat valokuvattiin sekä Räisälä-museolla että Kokemäen kansanopiston perinnehuoneella ja tuoreet 531 valokuvaa lisättiin Muskettiin. 89 luetteloimatonta esinettä numeroitiin ja luetteloitiin Muskettiin. Mahdollisesti osa Räisälä-museon esineistä tullaan myös myöhemmin siirtämään Köyliön Valokuvat-arkistoon.

00BB2AC3-F9BF-4552-8A8F-6B0C8334BB87

Museotaksvärkki-hanke kartoitti syksyllä 2017 Laila ja Veijo Sahan Rantamaan tilalle kuuluvan irtaimiston, jonka he testamenttasivat Köyliön seurakunnalle vuonna 2013. Yhteensä Sahan sisarusten testamenttaamia esineitä löytyi 23 kappaletta, joista osa sijaitsi Köyliön seurakuntatalolla, Järvisalissa ja puutarhurin verstaalla. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke, jonka aikana olisi tärkeää selvittää arvoesineiden sijainnit, kirkkotekstiilien kunto ja säilytysolosuhteet sekä mahdollisesti päivittää arvoesineluettelot päivitettyyn Access-sovellukseen.

1E704B02-0C4A-48C1-BA48-48C80A5CAD6F

Eikä pidä unohtaa niitä kaikkia talkoita ja riukuaitataksvärkkiä, joita Museotaksvärkki-hanke on järjestänyt, ja jotka eivät olisi onnistuneet ilman aktiivisia talkoolaisia. Toissa viikolla järjestimme onnistuneesti myös kotimuseoiden ja -kokoelmien ylläpitäjille ja muille aiheesta kiinnostuneille esinekokoelmakoulutuksen.

Museotaksvärkki on myös osallistunut Säkylän historiaa – Pankaas kattoen! -historiahankkeen verkostotapaamiseen ja paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivään järjestämällä ”Entisaikojen koulunkäyntiä” -työpajan. Olin myös esittelemässä Tuiskulan Torpparimuseon tekstiilikokoelmia laskiaissunnuntain Köyliö-seuran ja Köyliön kappeliseurakunnan perinteeksi muodostuneessa Ystäväkirkkopyhässä.

Eikä tämä ollut vielä tässä, vaan Museotaksvärkki-hanke järjestää kesäkuun alkuviikkoina ilta-aikaan jokaiselle avoimen riukuaitataksvärkin, jolloin olisi tarkoitus palauttaa Yttilän Museokoulun läheisyyteen riukuaita. Vetäjänä toimii Veikko Salo. Alustavia ilmoittautumisia voi jättää Yttilän Kyläyhdistyksen puheenjohtajalle Sari Minkovitschille osoitteeseen sarminko@gmail.com tai numeroon 050 344 0518.

1FCE0288-C1AC-4AB3-A86B-11F2D60FCB1E

Museotaksvärkki on myös lupautunut vieraskynäilemään tulevassa Tuiskula -blogissa ja Museotaksvärkki-hankkeen tuotoksia tullaan myös näkemään Köyliö-seuran köyliöläiseen käsityöperinteeseen pureutuvassa julkaisussa.

Ja kaikesta tästä olen laatimassa osaltani raporttia, jonka ääressä tulen istumaan vielä tovin,

Hanna

 

 

Vaatekaapista museoksi ja esineestä persoonaksi – Mitä koulutuksessa opittiin?

Keskiviikkona 11.4.2018 vietettiin Yttilän Museokoululla mielenkiintoista päivää kotikokoelmien parissa pohtien niiden ylläpitoa, tallentamista ja hoitoa. Päivän aloitti Satakunnan Museon maakuntatutkija Akuliina Aartolahti kysyen, mikä on museo, mikä on kokoelma ja mitä kokoelma kertoo ja kenelle?

IMG-1719

Satakunnassa on valtava määrä erikokoisia, erilaisia ja eri syistä perustettuja kotimuseoita ja -kokoelmia. Kotikokoelman voi perustaa kuka tahansa ja museoksi voi kutsua Akuliinan mukaan vaikka sitä omaa vaatekaappia, jos näin haluaa. Toki toivottavaa olisi, että kyseinen ”museo” kiinnostaisi myös muita. Siksi onkin syytä jokaisen kokoelmien ylläpitäjän pysähtyä kokoelmansa ääreen ja kysyä:

  • miksi kokoelma on olemassa?
  • mitä sillä halutaan kertoa?
  • mitä sillä halutaan tehdä?
  • ketä varten kokoelmia halutaan ylläpitää?

IMG-1640

Yksinkertainen syy kokoelmien ylläpitoon on se, että esineet kertovat aina, tavalla tai toisella, ihmisten elämästä. Ne kertovat yleensä rehellisesti tavallisista ihmisistä toisin kuin asiakirjalähteet, jotka ovat aina jonkun tuottamaa tekstiä yksittäisistä tapahtumista, sankaritarinoista, kirjanpidosta, muistoista tms. Museokokoelmiin hyväksytään tavallisia, arkeen liittyviä jokapäiväisiä esineitä. Nykyään museoissa myös tallennetaan sata vuotta vanhan esineen sijasta myös nykypäivään liittyviä esineitä. Ovatko ne esineet, joita tänä päivänä tallennetaan juuri niitä oikeita esineitä, jotka kertovat tästä ajasta vai ovatko esineet vain ”hetken hitti”? Sitä emme tiedä nyt, vaan vasta sadan vuoden päästä.

IMG-1651

Akuliina painotti, että kokoelman merkitys on siinä tiedossa, jota ne välittävät ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon aineellisesta kehityksestä. Esine ei synny tuosta vaan, ilman mitään syytä, vaan esineen synnyllä on aina taustalla joku tarve syntyä oikeaan maailmaan, jossa sitä on käytetty. Kokoelmien tarkoitus ja tavoite on kertoa eheä ja kollektiivinen tarina todellisesta maailmasta, kertoi se sitten vain yhden ihmisen elämästä tai yhteisön historiasta. Kokoelman kertomaan historiaan on helppo samaistua, koska usein esineet ovat olleet kaikkien käytössä ja näin ollen koskettaneet monia.

Ja sitten syötiin! Lounaaksi Merja Mikkola oli loihtinut erittäin maistuvan kasviskeiton ja kylkeen sai kananmunan, jotka nautimme Museokoulun teemaan sopivista Lallin koulun entisistä kouluastioista. Nämä kolisevat muovilautaset ja korvalliset metallimukit herättivät hilpeitä keskusteluja. Suuret kiitokset ammattitaitoisille keittiön naisille!

Ruokaa sulatellessa pohdimme esineen elämää. Kun esine tulee osaksi kokoelmaa, se muuttuu pysyväksi ja muuttumattomaksi. Esineen arvo muuttuu taloudellisen arvon sekä käyttö- ja tunnearvon sijaan tiedon välittäjäksi ja siksi esineen kontekstiedot (mistä esine on peräisin, kuka tehnyt, kuka käyttänyt, milloin ja missä jne.) ovat ehdottoman oleelliset. Esineen tietoja tallentaessa esineestä tehdään ”persoona”. Kaikenlainen esineisiin liittyvä kirjanpito on siis suotavaa ja varmuuskopiointi ehdotonta. Esine, jonka menneisyys tunnetaan, on kaikin tavoin arvokkaampi kuin pelkkä fyysinen esine.

Akuliinan luento kotikokoelmista on luettavissa täältä: Kotikokoelmat. Akuliina Aartolahti.

IMG-1721

Iltapäivällä vuoron sai Satakunnan Museon esinekonservaattori Kaisa Lindewall, joka perehdytti meidät kokoelmien hoitoon. Kokoelmien puhdistus ja konservointi ovat taistelua aikaa vastaan. Museoesine tallennetaan kokoelmiin sellaisenaan, elämän jälkineen. Sitä ei korjata tai tehdä uuden näköiseksi, vaan esinekonservointi ja -puhdistus ovat ennaltaehkäisevää. Jotta esineet pysyvät sellaisenaan, niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä:

  • pöly ja lika tuhoavat materiaaleja.
  • valo haurastuttaa ja haalistaa nopeasti.
  • väärä ilmankosteus ja lämpö aiheuttavat ongelmia.
  • tekstiileille aiheutuu ripustusvaurioita.
  • pitkä säilytys aiheuttaa kuitutuhoja.
  • ongelmia aiheuttaa myös tuhohyönteiset, jyrsijät, mikrobit ja home.

Vahingoilta vältytään oikeanlaisella esineiden käsittelyllä, puhtaanapidolla, harkitulla esillepanolla, oikeanlaisella säilytyksellä ja tuholaisten tarkkailulla ja hävittämisellä.

Iltapäivällä Kaisa esitteli Museokoulun piharakennuksen suutarinverstaassa oikeanlaisia museoesineiden puhdistusvälineitä, joilla varmistetaan se, ettei esinettä puhdistaessa vaurioiteta sitä lisää.

Kaisan luento kokoelmien hoidosta on luettavissa täältä: Kokoelmien hoito. Kaisa Lindewall.

Suuret kiitokset Akuliinalle ja Kaisalle mielenkiintoisesta ja opettavaisesta koulutuksesta ja kiitos kaikille osallistujille mukavasta päivästä! Kuulin terveiset, että ainakin yhden sielu on käännytetty,

Hanna

 

Löytyykö varastoistasi rompetta ja roinaa?

Kesä lähestyy ja on taas aika käydä varastojen kimppuun. Oletko haaveillut jonkinlaisen ”kotimuseon” perustamisesta, kaipaako jo olemassa oleva kotimuseo järjestystä ja ojennusta vai oletko muuten vain kiinnostunut vanhoista esineistä tai paikallismuseotoiminnasta? Oletko pohtinut, mitä esinekokoelmat kertovat, kenelle ne kertovat ja miksi? Tai mistä tulee omistamisen tarve? Tai miten ja miksi keräätään esinetiedot talteen? Vai askarruttaako kenties esinekokoelmiesi kunto?

Näitä kysymyksiä tulemme pohtimaan Yttilän Museokoululla 11.4.2018 klo 9-15 Museotaksvärkki-hankkeen järjestämässä esinekokoelmakoulutuksessa.

Ilmoittautumisen ja aamukahvin jälkeen suunvuoron saa Satakunnan Museon maakuntatutkija Akuliina Aartolahti, joka tulee kertomaan esinekokoelmien ylläpidosta, tallentamisesta ja esillepanosta. Iltapäivällä puheenvuorossa on esinekonservaattori Kaisa Lindewall, joka puolestaan perehdyttää esinekokoelmien hoitoon. Päivän aikana piipahdetaan myös Museokoulun piharakennuksessa, jossa sijaitsevat maatalouteen liittyvät esineet sekä köyliöläisen suutarin Pauli Mattilan jäämistöstä koottu suutarinverstas. Myös Samuli Vahteristo sanoo päivän aikana sanasen tulevasta Köyliö-seuran käsityöperinteeseen liittyvästä julkaisusta.

EsitePäivä on pitkä, eikä koulutuksessa tarvitse istua kurisevin vatsoin, vaan jokaiselle osallistujalle tarjotaan ilmainen keittoluonas kahveineen. Kasvissyöjät ja laktoosittomat ovat nekin huomioitu. Joten muistattehan ilmoittautua minulle osoitteeseen museotaksvarkkihanke@gmail.com tai numeroon 044 243 9633 7.4.2018 mennessä.

Yttilän Kyläyhdistyksen verkkosivulle on nyt lisätty Museokoulu -linkki, josta voi jatkossa käydä lukemassa lisää Museokoulusta ja sen toiminnasta. Myöhemmin sivuille lisätään myös tietoa siitä, mitä me olemme hankkeen aikana saaneet aikaiseksi Museokoulun osalta. Samalla voi käydä ihastelemassa Jaakko Ojalan upeita ja hehkeitä kuvia Museokoulun ja piharakennuksen tunnelmallisista miljöistä.

_MG_0406_1
Kuva: Jaakko Ojala

Blogiin on myös lisätty kaikkien luettavaksi Museotaksvärkin hankesuunnitelma. Linkki löytyy myös oikeasta sivupalkista.

KOY1826
Kuva: Jaakko Ojala

Jokaisesta Köyliön museosta löytyy yksi tai useampi tuohiropponen (tai tuohinen, tuohiroppinen, tuokkonen, rove, rope tai portta, miten kukin sitä haluaakaan kutsua), onhan se ollut elintärkeä astia tähän aikaan vuodesta.

Museotaksvärkki toivottaa kaikille rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä!

Hanna

Yttilän Museokoulun tarina osa 2.

Yttilän koulu toimi yksitoista vuotta Köyliön ainoana kouluna. Oppilaita tuli koko kunnan alueelta ja osa oppilaista majoitettiin Yttilän taloihin. Oppilasmäärän kasvaessa perustettiin apuopettajan virka vuonna 1899. Tätä virkaa hoiti vuosina 1903-1919 Ilta Nuotio. Puuseppä F. Rönnberg vastasi poikien käsitöistä vuosina 1882-1892 ja veistonopettaja Kalle Salonen vuosina 1892-1911. Ida Sandströmin jälkeen johtajaopettajana toimi vuosina 1911-1918 T. E. Soini. Pisimmän opetustyön tekivät opettajapariskunta Lyyli (1920-1957) ja Antti (1918-1956) Kovanen. Heidän jälkeen opettajina toimivat pariskunta Alpo (1957-1971) ja Helga (1957-1959, 1968-1979) Heino.

1910-luku Ida.jpeg
Yttilän koulun oppilaita 1910-luvulta. Takana opettajatar Ida Sandström ja johtajaopettaja Toivo Soini. Kuva: Köyliön Valokuvat-arkisto.
Ilta nuotio ja Toivo Soini
Yttilän koulun oppilaita 1910-luvulla. Takana opettaja Toivo Soini ja apuopettaja Ilta Nuotio. Kuva: Köyliön Valokuvat-arkisto.
Lyyli kovanen
Yttilän alakoululaisia 1930-luvulla. Oikealla opettaja Lyyli Kovanen. Kuva: Köyliön Valokuvat-arkisto.
Antti Kovanen
Yttilän yläkoululaisia vuonna 1948. Keskellä opettaja Antti Kovanen. Kuva: Köyliön Valokuvat-arkisto.
Alpo ja taimi Heino
Yttilän koulun oppilaita vuonna 1960. Opettajina Alpo Heino ja Taimi Varpia. Kuva: Köyliön Valokuvat-arkisto.

Muutoksia Yttilän koulupiirissä tapahtui, kun erillinen alakoulu perustettiin Kankaanpäähän vuonna 1925 ja vuotta myöhemmin Tuohiniemeen. Tällöin Yttilän koulupiiri muuttui neliopettajaiseksi. Kankaanpäässä opettajana toimi alakoulun loppumiseen asti vuoteen 1958 Elma Tuomola ja Tuohiniemessä opettajana toimi puolestaan alakoulun lakkautumiseen asti vuoteen 1968 Taimi Varpia.

Suurimmat muutokset kuitenkin olivat, kun vuonna 1958 Kankaanpään koulu perustettiin ja jaettiin omaksi koulupiiriksi. Jaon jälkeen Yttilän koulupiiriin jäivät Hankaankorven, Tuohiniemen, Pehulan, Vellinkylän, Uudenmaan ja Yttilän kylät sekä muutama yksittäinen tila Karhialta.

Vuonna 1972 tehtiin jälleen uusi koulupiirijako, kun Köyliö maamme ensimmäisten kuntien joukossa siirtyi peruskoulujärjestelmään. Tällöin Yttilän koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Kankaanpäähän. Opetus vanhassa koulurakennuksessa jatkui kutenkin kevääseen 1979, jolloin sen melkein sata vuotta kestänyt toiminta päättyi.

Yttilän Museokoulu
Yttilän koulusta tuli Museokoulu 1980-luvun alussa. Kuva: Jaakko Ojala

Köyliön kunnanhallituksen kokouksessa 18.4.1977 päätettiin Yttilän koulusta perustaa museokoulu, johon kerättäisiin lakkautetuista kouluista museoarvoiset esineet ja koulukirjat. Toiveena myös oli, että museoesineet luetteloitaisiin ja Museokoulusta tehtäisiin museoesite, mutta nämä jäivät toteuttamatta. Entisessä opettajan asunnossa ja pienessä luokkahuoneessa toimi kansalaisopiston kudontapiiri. Isompaan luokkahuoneeseen on sijoitettu museoesineet ja tila toimi soittokunnan harjoitustilana sekä kylätoimikunnan kokouspaikkana. Piharakennuksen käsityöluokasta kunnostettiin nuorisotila. Talousrakennus toimii varastona.

_MG_0389_1
Yttilän Museokoulun iso luokkahuone ja tietysti museokoira Reima, Kuva: Jaakko Ojala.

Vuonna 2015 Köyliön kunta myi Yttilän Museokoulun Yttilän Kyläyhdistys ry:lle, joka ylläpitää Museokoulun toimintaa sekä museon että koko kylän yhteisen kulttuuritalon osalta. Museokoululla on ollut aktiivista toimintaa jo vajaan neljänkymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä Museokoulu toimii kyläläisten kokoontumispaikkana. Leikkikenttä kerää pienempää väkeä Museokoulun ympäristöön ja Museokoulun pihapiiristä löytyy myös mölkkykenttä. Kerran kuussa koululla järjestetään olohuonepäiviä, jolloin Museokoululle voi tulla vapaasti seurustelemaan, pelaamaan pelejä tai lukemaan. Sukututkimusryhmä kokoontuu sekin Museokoululle kerran kuussa juttelemaan ja kertomaan oman tutkimuksen ongelmakohdista sekä samalla kootaan yhdessä tietokantaa Köyliön torppareista 1860-luvulta 1910-1920-luvuille. Syysmarkkinat ovat olleet jokavuotinen perinne, jotka on järjestetty Museokoulun piha-alueella aina syyskuussa. Piharakennuksessa sijaitseva Rompetori on auki kesäaikaa kerran kuussa tiistai-iltapäivisin. Lisätietoa Yttilän Museokoulun toiminnasta löytyy Yttilän Kyläyhdistyksen sivuilta.

JA LOPUKSI: Laskiaissunnuntaina 11.2.2018 järjestetään jo perinteeksi muodostunut Ystäväkirkkopyhä, johon minua pyydettiin kertomaan Museotaksvärkki-hankkeen osalta Tuiskulan Torpparimuseon tekstiilikokoelmista, jotka ovat teille lukijoille jo tuttuja täältä blogista. Ystäväkirkkopyhän aikataulusta ja ohjelmasta voit käydä lukemassa täältä. Ja pitäkää peukkuja, että esitys menisi hyvin : )

Hanna


Lähteet:

Heino, Alpo 2007: Yttilän koulu – Köyliön ensimmäisestä koulusta museokouluksi. Köyliö-seura (toim.) Köyliist 8. Härkikarilta karpalosuolle. Jyväskylä, 20-28.

Salokangas, Raimo: Köyliön historia II 1850-1975. Kokemäki 1980.

Yttilän Museokoulun tarina osa 1.

YMK
Mahdollisesti vanhin Yttilän koulusta otettu valokuva. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Ensimmäinen maininta kansakoulun perustamisesta Köyliöön löytyy kuntakokouksen vuoden 1872 pöytäkirjasta, jossa kuvernöörin tiedustellessa kansanvalistuksesta vastattiin, että kunta ei voi perustaa kansakoulua.  Kunnat saivat valtiolta ns. viinarahoja, jotka Köyliön kunta päätti tallettaa kansakoululaitoksen pohjarahastoksi.  Kun vuonna 1877 kuvernööri puuttui uudelleen kouluasiaan Köyliön kuntakokouksessa, todettiin viinarahoja tähän mennessä kertyneen 2800 markan edestä. Kuvernöörin päätöksestä päätettiin perustaa kuntaan kansakoulu, jonka rakentamista ja ylläpitoa varten perustettiin komitea. Kirkkoherra Claes Sumeliuksen koolle kutsuma komitea kokoontui ensimmäisen kerran kuitenkin vasta vuonna 1879.

Koulun perustaminen aiheutti erimielisyyksiä, kun kaikki säätyläiset kirkkoherraa myöten ja lähes kaikki maanomistajat olivat perustamisen puolesta, kun taas torpparit ja maatyöväki (mm. itselliset) olivat koulun perustamista vastaan. Torppareillehan kouluhanke tiesi lisärasituksia ainakin perustöiden muodossa. Kiistaa aiheutti myös koulun sijoituspaikka. Köyliön kirkkoherra ehdotti Yttilän Ottaa, kun taas komitean enemmistö vapaaherra Cedercreutz etunenässä piti soveliaimpana paikkana Vanhankartanon mailla sijaitsevaa Utterin torpan lähistöä. Vapaaherra Cedercreutz lupasi myös lahjoittaa tulevalle koululle sisustuksen ja opetusvälineet ja tontinkin, jos koulu perustettaisiin kartanon maille. Riita koulun paikasta päättyi komitean enemmistön hyväksi. Yttilän kansakoulu rakennettiin Utterin torpan lähistölle.

Yttilän koulun rakennukset
Yttilän koulun rakennukset. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Koulun rakentaminen alkoi vuonna 1880 kauppias Henrik Winnarin piirustusten pohjalta. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1880 koulurakennus oli jo saanut katon ”päänsä päälle”. Työnjohtajana toimi muurarimestari K.G. Willing, joka ikuisti koulun palomuuriin nimensä ja valmistusvuoden. Koulu valmistui lopulta vuonna 1881. Alarakennus eli piharakennus sekä ulkorivi eli talousrakennus valmistuivat vuonna 1883. Piharakennusta käytettiin vuosina 1884-1900 kunnanhuoneena ja samassa rakennuksessa asui myös kätilö. Ennen rakennuksen valmistumista koulu toimi väliaikaisesti Yttilän Mikontalossa nykyisessä Vännilässä, josta oli vuokrattu pirtti luokkahuoneeksi ja peräkamarit opettajan asunnoksi. Ensimmäiseksi opettajaksi saatiin Jyväskylän seminaarista valmistunut Ida Sandström. Hän toimi Yttilän koulun opettajana kuolemaansa asti vuoteen 1911.

Sandström
Ida Ulrika Sandström syntyi 12.12.1847 Kullaalla ja kuoli 9.5.1911 Köyliössä. Hän valmistui Jyväskylän seminaarista 1870-luvun lopulta tai vuonna 1880. Kuva: Köyliön valokuvat-arksito.

Vanhankartanon omistaja, vapaaherra Axel Cedercreutz perheineen olivat alusta alkaen koulun tuki ja turva, jolloin kartano vastasi pitkälti kustannuksista. Alkuvuosina koulu olikin tavallaan yksityiskoulu. Myöhemmin koulun taloudellisesta tuesta vastasivat Köyliönsaari, Pajula, Tuohiniemi, Pehula, Vellinkylä, Uusimaa, Yttilä ja Kankaanpää. Kuitenkaan Vanhankartanon väen ystävällisyys ei loppunut tähän, vaan perinteeksi muodostui, että kartanon väki saapui joka vuosi koulun kuusijuhlaan tuoden jokaiselle oppilaalle pienen lahjan. Tämä perinne jatkui 1960-luvulle asti, jonka jälkeen vapaaherratar Marianne Cedercreutz lahjoitti huomattavan summan koulun kirjaston kartuttamiseen.

Jatkuu seuraavassa osassa…

Edelleenkin teillä olisi mahdollisuus vaikuttaa Yttilän Museokoulun toimintaan, sillä nyt on Yttilän käyttösuunnitelma jälleen työn alla. Olen aiemmin kirjoittanut samasta toiveesta täällä ja täällä. Viimeisin kysely tuottikin seuraavanlaisia vastauksia:

Herättikö nämä teissä ideoita tai ajatuksia? Kertokaa ja toivokaa, mitä te haluaisitte Museokoululla tehdä, nähdä tai kokea?

Hanna


Lähteet:

Heino, Alpo 2007: Yttilän koulu – Köyliön ensimmäisestä koulusta museokouluksi. Köyliö-seura (toim.) Köyliist 8. Härkikarilta karpalosuolle. Jyväskylä, 20-28.

Salokangas, Raimo: Köyliön historia II 1850-1975. Kokemäki 1980.

Kaasutellen vuosi käyntiin.

56AEBEFA-4418-454C-86B0-55440B1B0C13
Mallia näyttävät Hilja ja Seija. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Museotaksvärkki-hankkeen uusi vuosi on kaasuteltu vauhdikkaasti käyntiin. Tännekään en ole ennättänyt mitään kirjoittaa, vaikka tiukasti olenkin istunut tietokoneen äärellä. Mutta onneksi Samuli otti kopin kynästä ja kirjoitti vuoden ensimmäisen päivityksen. Suuret kiitokset Samulille tekstistä!

IMG_1290

Museotaksvärkki-hankeen työryhmä kokousti 8.1.2018 totuttuun tapaan Yttilän Museokoululla. Tutun työryhmän lisäksi iloksemme saimme paikalle myös Köyliö-seuran nykyisen puheenjohtajan Asser Lehtorannan ja entisen puheenjohtajan Samuli Vahteriston. Kokouksessa pistettiin viime vuosi pakettiin ja laadittiin muutama tavoite tälle vuodelle. Vaikka valmista on tullut, on tälle vuodelle vielä kivasti tehtävää. Varsinainen luettelointityö on nyt kuumimmillaan ja Yttilän Museokoulun esinekuvat tietoineen on viime päivinä siirretty Köyliön valokuvat-arkistoon. Käykää ihmeessä tutustumassa.

Ollaan me ehditty jo talkoillakin! Pakko sanoa, että talkoita on ollut ikävä ja sitä tekemisen meininkiä. Torstaina 18.1. talkoilimme Kokemäellä Räisälän kansanopiston perinnehuoneella, jossa sijaitsevat kansanopiston perinnekokoelmat. Perjantaina 19.1. talkoilimme puolestaan Räisälä-museolla. Nyt pitäisi olla Räisälä-museon kaikki museoesineet valokuvattu hankkeen osalta. Kaiken kaikkiaan Räisälä-museon esineitä on valokuvattu nyt yhteensä 494 kappaletta. Käyttökokoelmiin kuuluvat esineet jätimme kuvausten ulkopuolelle. Luetteloimattomia esineitä Räisälä-museon kokoelmista löytyy arviolta noin 50 kappaletta. Niiden luetteloiminen WebMusketti-tietokantaan onkin seuraavana tehtävälistalla Räisälä-museon osalta.

Ja menkäähän potkuttelemaan. Itsekin kävin eräs sunnuntai Köyliönjärvellä testaamassa Lähteenkylän rannan potkukelkat ja olipa huippua. Kerrassaan mainio keino talviliikuttaa kyläläisiä.

IMG-9331

Talvisin terveisin,

Hanna

Ansaittu kiitos Museotaksvärkin toimijoille ja tukijoille.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Köyliö-seuran tilille oli putkahtanut ylimääräiset 50 euroa. Eräs henkilö halusi tukea Museotaksvärkkihanketta, koska hän arvosti hankkeen ja seuran tekemää kulttuuriperinteen tallennustyötä. Hieno ajatus ja ele. Köyliö-seurassa on yli 400 jäsentä ja jäsenmaksun maksamalla hekin kuuluvat tähän kulttuuriperinteen tukijoitten joukkoon. Jokainen euro on seuratyössä tarpeen, vaikka eri toimijoiden talkoopanos on huikea. Tästä tuli mieleen ajatus, että kyllä minäkin jonkin summan voisin lahjoittaa tällaiseen hyvään tarkoitukseen – entä sinä, yhdistyksesi ja yrityksesi? Kiitos!

Köyliössä on aina puhallettu yhteen hiileen ja eri järjestöt, kunta, seurakunta ja monet yritykset ovat olleet yhteisissä hankkeissa mukana joko talkoopanoksella tai rahallisella tuella. Olemme yhdessä saaneet paljon hyvää aikaan. Kylien Köyliö imago ja yhdessä tekemisen meininki vievät eteenpäin hyvää sanomaa ja tekoja myös raikkaiden tuulien kunnassa Säkylässä. Kiitos!

Erityisen hyvin tämä on näkynyt Museotaksvärkkihankkeessa, jossa hankkeen 12 000 euron omavastuuosuutta Köyliö-seuran lisäksi ovat erisuuruisin summin tukeneet kaikki Köyliön kyläyhdistykset (Tuiskula, Yttilä, Vuorenmaa, Voitoinen, Kankaanpää, Kepola ja Ristola) Köyliön Museoyhdistys, Räisälä-museo, Köyliön kappeliseurakunta, Tuiskulan Kesäteatteri, Härkälän Puutarha, Köyliön Osuuspankki, Köyliön-Säkylän Sähkö, Lions Club Köyliö, Tuiskulan Seuratalo ja Tuiskulan VPK. Säkylän kunta on antanut oman panoksensa Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistyksen kautta. Kiitos tukijoille!

Museotaksvärkkihanke on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joissa on kertynyt hanketta hyödyttäviä talkootunteja yhteensä 800. Hanke on edistynyt yli odotusten ja työ jatkuu vuoden 2018 aikana.  Kiitos talkooväelle!

Hyvä suunnittelu ja organisointi luovat vankan perustan asioiden sujuvuudelle ja tavoitteiden saavuttamiselle. Kiitos tästä kuuluu hanketyöryhmälle ja etenkin hankkeen johtajalle Mikko Eskolalle. Hanna Jaakolan museoalan koulutus ja asiantuntemus sekä mittava työpanos ansaitsee myös kiitoksen. Olisi kiittämätöntä, jos ei huomioitaisi taitavaa kameran käyttäjää Jaakko Ojalaa, joka on ottanut hankkeen tarpeisiin noin 5 000 digikuvaa. Kiitos Hanna, Mikko ja Jaska!

Mitä olemme tähän mennessä yhdessä saaneet aikaan? Museotaksvärkkihankkeen myötä Tuiskulan Torpparimuseon, Yttilän Museokoulun ja joiltakin osin Räisälä-museon ja Köyliön kappeliseurakunnan arvokkaat esinekokoelmat on pääosin inventoitu ja digitoitu palkatun museoalan ammattilaisen toimesta. Esineiden perustiedot ja kunto on tarkastettu, tiedot ja esineestä otettu valokuva on siirretty Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti -tietokantaan. Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun koko aineisto ja osittain Räisälä-museon esineistö on osin valokuvattu. Kuvattuja esineitä oli 3294. Valtaosa esinekuvista tullaan kevään 2018 aikana siirtämään myös Köyliön Valokuvat Arkistoon, jossa ne ovat vapaasti katsottavissa. Hankkeen toimesta on pidetty myös riukuaitataksvärkki ja toinen pidetään lähestyvän kesän kuluessa.

Paikallisissa hyvissä hankkeissa on aina iso taustavaikuttaja ja se on Leader Pyhäjärviseutu, joka ohjaa ja tukee yhteisöjen hankkeita sekä auttaa hankkeen hakemisessa sekä rahoittamisessa. Kiitos!

Hiihtäjät
Hiihdossa ja hanketyössä on enemmän potkua ja iloa, kun sitä yhdessä tehdään. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Terveisin,

Köyliö-seuran puheenjohtaja 2016-2017 ja tuore julkaisujaoston puheenjohtaja Samuli Vahteristo

Tukesi (Museotaksvärkkihankkeelle) kotiseututyölle voit osoittaa Köyliö-seuran tilille FI30 5476 6840 0112 91

Aapiskukko ja muita joulumuistoja.

Erkki Härkälä muistelee Köyliim mukulaim muisteluksii. Lumienkeli ja muita tarinoita vuosien takaa teoksessa lapsuuden joulujaan Köyliön Tuiskulassa. Erkin mukaan: ”Joulun edellä piti olla kiltti ja ahkera. Vanhin veljeni Esko opetti minulle lukutaidon alkeita. Kirjaimia opeteltiin pienestä kotiaapisesta. Sen harmaassa pahvikannessa oli kukon kuva ja hiukan punaista ja vihreätä väriä. Muuten kirjan kuvat olivat mustavalkoisia. Lukutuokion päätteeksi aapiskirja vietiin kamarin muurin otsalle odottamaan, jos vaikka kukko munisi – ja munihan se muhkean piparkakun. Muuri oli lämmin. Piparista jäi aapisen lehdelle rasvainen jälki. Se oli kauan sillä sivulla, missä komeili suuri Ö-kirjain ja lause: Öisin yököt lentävät.

YMK10
Yttilän Museokoulun käyttökokoelmista löytyy Aapiskukon kuva- ja satusalkku sekä mukava määrä aapisia useammalta vuodelta. Kuva: Jaakko Ojala

Joululahjat olivat aikanaan perinteisiä, pieniä ja käytännöllisiä, usein itse tehtyjä, kuten kaulahuiveja, sukkia, vanttuita ja kinttaita sekä lapsille veisteltyjä puuleluja. Kuusen alta löytyi myös äidin kokoama herkkupussi, jossa oli pullaukko, iso koristeltu piparkakku, jouluomena ja karkkeja. Erkki Härkälän mieleen on erityisesti jäänyt tummanvihreäksi maalattu puinen potkukelkka, joka oli veistelty Fredrik Ruoholan verstaassa. Maija-Liisa Volotinen puolestaan muistaa mummulta saamansa laamapaidan, mikä olikin hyvä lahja, sekä äidin tekemän nuken. Jaakko Ojala sai isältään eräänä jouluna sukset. Isä oli kommentoinut: ”Jos katkaiset nämä, saat itse tehdä seuraavat”. Sukset eivät kauaa ehjänä kestäneet ja Jaakko tekikin uudet, mikä oli varmasti vaativa työ.

1304_1.JPG
Tuiskulan Torpparimuseolta löytyy useampi pari puisia suksia sauvoineen. Kuva: Jaakko Ojala

Maija-Liisa Volotinen muistelee samaisessa Köyliist -kirjassa, kuinka joulukuusi tuotiin jouluaattona tupaan: ”Se oli jo ehkä kesällä katsottu valmiiksi ja haettu muutamana päivää ennen joulua puuhuoneen seinustalle. Kuusi kiinnitettiin ristin muotoiseen puiseen jalkaan, missä se seiso vähän huterasti. Joskus latva saatettiin naulata kattoon kiinni. Neulaset kuivuivat ja varisivat yleensä pian. Isä koristeli kuusen latvapuolen, me lapset saimme ripustella alaoksille pieniä punaposkisia omenoita, piparkakkuja ja karamelleja. Isä kiinnitti kuuseen elävät kynttilät, latvatähden ja kiiltävät nauhat. Kaunis siitä tuli aina.”

1F4848DC-5E20-4780-A038-3198CD2DF316
Emäntä Aune Vuotilan joulukuusi ei varistanut, vaan 1970-luvulla Köyliö-Säkylän sanomissa uutisoitiin Aunen joulukuusesta, joka sinnikkäästi jatkoi kasvuaan Aunen hyvässä hoidossa. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto

Museotaksvärkki toivottaa rauhallista ja tunnelmallista joulua lukijoilleen! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kaikille yhteistyökumppaneille ja erityiskiitokset jokaiselle 43 talkoolaiselle sekä valokuvaajille Jaakko Ojalalle ja Emilia Helmiselle. Nyt katse kohti tulevaa vuotta!

joulukortti.jpeg

Toivoo,

Hanna