Torpparimuseon tarina osa 1.

Tuiskulan Torpparimuseon perustajana pidetään ”sepän papaksi” kutsuttua seppämestari Frans Johannes Bärlingiä (1858-1940). Hän oli isänsä tapaan taitava raudan takoja Tuiskulan kylässä, joka osasi myös arvostaa vanhoja esineitä ja perinnetyökaluja. Hän keräsi niitä elämäntyönään pajansa perällä olevaan huoneeseen.

Seppä Bärling
Seppämestari F. J. Bärling pajassaan vuonna 1939. Kuva: Paavo Varpiala, Köyliön valokuvat-arkisto.

Vuonna 1933 järjestettiin keräyksiä ja iltamia, jotta saataisiin rahaa hankkia asianmukaiset säilytystilat seppä Bärlingin keräämille esineille hyvään tahtiin täyttyvän pajan perähuoneen tilalle. Köyliön Museoyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 21.1.1934. Perustajajäseninä olivat puheenjohtaja Väinö Bärling, varapuheenjohtaja Into Linturi ja jäseninä Eero Pyysalo, Anton Santamäki ja Paavo Falen (myöh. Varpiala). Museo perustettiin Bärlingin tontille, jonne ostettiin vuonna 1934 Rantalasta Kankaanpään kylästä luhtirakennus 2000 markalla, jonne saatiin sepän papan ”krompsut korjuun”. Torpparimuseo nimityksen museo sai siksi, että se sijaitsee entisen laajan Vanhankartanon torppariläänin keskellä. Köyliön kartanossa oli torppia parhaimmillaan kolmesataa.

luhti
Sepän pappa ja luhtirakennus vuonna 1937. Kuva: Anton Santamäki, Köyliön valokuvat-arkisto.

F. J. Bärlingin esinekokoelmiin kuului n. 600 luetteloitua esinettä. Näytteille ne aseteltiin taiteilija Into Linturin suunnitelman mukaan. Museo vihittiin käyttöön sunnuntaina 18.8.1935. Luhdista ja Bärlingin kokoelmista on löydettävissä mm. peltotyökaluja, kuten kolmiäes eli hanhenjalkakarhu, suo- ja ojalapioita, ränkiä eli länkiä sekä ikeitä. Luhdin alakerrasta löytyy myös sirpit, varstat ja pellavalihdat eli klihdat sekä juuriastiat, taikinakaukalot, leipälaudat ja kärväät. Yläkerrasta löytyy mm. puusepän ja suutarin työkaluja, välskärin työvälineitä, vankiraudat sekä suonirauta suoneniskemiseen, taksvärkkireput sekä kruplatooli, jolla villa sekoitettiin ja esikarstattiin. Seppä Bärling sai esineitä paljon lahjoituksina köyliöläisiltä sekä perintönä vanhemmiltaan, mutta hän myös kiersi huutokaupoissa ja toreilla tehden hankintoja esinekokoelmiinsa. Ensimmäiset lahjoitukset ovat 1870-luvun puolivälistä.

Torpparimuseon osalta esinevalokuvaustalkoot alkavat olla taputeltu. Enää kaksi talkoopäivää jäljellä. Perjantaina (28.7.) valokuvaamme Tuiskulan Seuratalolla Torpparimuseon tekstiilikokoelmat. Museon varastosta on vielä muutama esine kuvaamatta ja ne me kuvaamme maanantaina (31.7.). Se oli sitten siinä! Elokuun talkoista ei ole vielä sovittu. Ehkä tässä kohtaan pieni talkootauko olisi paikallaan sekä minulle, valokuvaajalle että varmasti myös teille talkoolaisille. Tauon jälkeen uudella puhdilla talkoillaan päivä tai pari Yttilän Museokoululla ja sen jälkeen kuvausstudio pystytetään Räisälä-museoon.

Olkaahan kuulolla,

Hanna

Mainokset

Mitä talkoissa tapahtuu?

Museotaksvärkki on järjestänyt tähän mennessä 16 esinevalokuvaustalkoota. Jokainen talkoopäivä on ollut mukavan erilainen. Jo pelkästään se, että kuinka monta talkoolaista aamulla kello 9 saapuu paikalle, vaikuttaa siihen, miten talkoot etenevät. Yleensä talkoolaisia on 2-3 per päivä, mutta parhaimmillaan jopa 8.

Ensimmäiseksi talkoissa avustetaan valokuvaajaa, Jaakkoa tai Emiliaa, kuvauspisteen rakentamisessa. Yleensä pyrimme siihen, että kuvauspiste on samassa tilassa kuin kuvattavat esineet, jottei esineitä tarvitse liikutella paikasta toiseen. Näin säästämme sekä talkoolaisten selkiä että esineitä mahdollisilta kolhuilta. Olemme myös kuvanneet ulkona, mutta ne kerrat ovat toistaiseksi jääneet harvinaisiksi, kiitos tämän kesän kesäsään.

Sitten valitaan kirjuri tai kaksi riippuen talkoolaisten määrästä. Kirjuri 1 kirjaa esineessä olevan numeron ylös ja numeron perään kirjataan, mikä esine on kyseessä. Listaan on esimerkiksi kirjattu höylä, riikmatti ja rullastooli sekä ”2 saranainen vipstaakeli” ym. kekseliästä tuntemattomien esineiden kohdalle. Museot kun ovat pullollaan epämääräisiä mysteeriesineitä, joille on mahdotonta keksiä järkeenkäypää nimitystä ilman aikaa vievää tutkimustyötä. Pääasia, että esineen tunnistaa kuvauksen perusteella. Kirjaa pidetään sen tähden, että tiedetään, kuinka monta esinettä olemme päivän aikana valokuvanneet. Kyseessä ei siis ole lopullisesta esineluettelosta, vaan luetteloinnin aika on sitten myöhemmin. Kirjanpito helpottaa myös valokuvia numeroidessa ja toimii muistiinpanona päivän kulusta. Kirjuri 2 puolestaan merkitsee pienelle lapulle esineen numeron, joka asetetaan esineen viereen valokuvaan. Valokuvassa oleva numero helpottaa esineen ja kuvan tunnistuksessa.

Talkoolaisia tarvitaan myös esineiden liikuttamiseen ja puhdistamiseen. Yksi asettaa esineen valokuvattavaksi ja samalla pikaisesti puhdistaa esineestä suurimmat pölyt pois. Olisin toivonut, että aikaa olisi ollut enemmän esineiden kunnolliseen puhdistukseen, mutta se osoittautui tässä aikataulussa mahdottomaksi, joten täytyy tyytyä pölyhuiskaan ja tiskiharjaan. Toinen talkoolainen puolestaan siirtää esineen takaisin omalle paikalleen. Tällä tavalla esineet liikkuvat sujuvasti kuin liukuhihnalla. Suuria esineitä ei siirretä, vaan ne kuvataan lopuksi omalla paikallaan.

Myös minulla on talkoissa omat tehtävät. Minä vastaan esineiden inventoinnista, päätän, että mitä kuvataan ja mitä mahdollisesti ei, tarkistan esineen kunnon ja Yttilän Museokoulussa myös numeroin esineet. Kuitenkin te talkoolaiset olette olleet niitä asiantuntijoita, joilta minä olen kysellyt esineistä tai ihmetellyt murresanoja, joista en ole kuullutkaan. Senkin tähden teidän apunne on ollut korvaamatonta.

IMG_0465
Minä merkitsemässä esinenumeroa vuolimeen eli jämsiin. Etualla on malkurit. Kuva: Anne Reunanen.

Eikä talkoissa tarvitse myöskään nälkää nähdä ja kahvihammaskaan ei kolota, kun keräännymme pöydän ympärille talkooeväiden ääreen. Siinä on hetki aikaa rupatella ja tutustua toisiin talkoolaisiin. Yleensä olen asettanut päivälle tavoitteen, joka on esimerkiksi, jokin yhtenäinen kokonaisuus tai tila. Kun tavoite on saavutettu, suoritetaan loppusiivous, kuvauspisteen purku ja sitten päivä onkin pulkassa kellon ollessa 13.30-15 välissä. Lopuksi voikin puistella pölyt vaatteista, sitä nimittäin löytyy. Ei siis kannata suunnata talkoisiin pyhävaatteissa. Päivän paras kiitos on ollut kiitokset kivasta päivästä ja se, että näen jo tutuksi tulleet kasvot myös seuraavissa talkoissa.

IMG_0449
Alueviesti julkaisi Museotaksvärkin talkoista jutun 12.7.2017. Kiitos onnistuneesta jutusta Leader-ryhmien tiedottajalle Mimmi Virtaselle!

Miltäs talkoomme kuulostaa? Haluaisitko sinäkin päästä mukaan? Ota siis yhteyttä minuun museotaksvarkkihanke@gmail.com tai puh. 044 2439633. Minulle saa myös laittaa palautetta talkoista, aina kun on vara parantaa, ja toki olisi hauskaa kuulla jo osallistuneiden kokemuksia talkoista.

Hanna

Yttilän Museokoulun tulevaisuus?

IMG_0037.JPG
Hankkeen yhtenä tavoitteena on palauttaa osa valokuvassa näkyvästä riukuaidasta osaksi Museokoulun maisemaa. Valokuvan on ottanut 1900-luvun alkupuolella valokuvaaja K. E. Klint. Kuva: Köyliö-seuran valokuvat-arkisto.

Yttilän Museokoulun ovenpielessä lukee, että Köyliön ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1880 Yttilään. Vuoden ajan se toimi Mikontalossa, nyk. Vännilässä. Nykyinen koulurakennus valmistui vuonna 1881 Henrik Vinnarin piirustusten pohjalta. Koulussa on kaksi luokkahuonetta sekä opettajan asunto. Tontin kunnalle lahjoitti Köyliön Vanhakartano. Poikittaisessa keltaisessa rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1883, on myös ollut aikoinaan luokkahuone ja opettajan asunto. Myöhemmin rakennus on toiminut kunnanhuoneena ja kansanhuoltotoimistona. Koulutoiminta päättyi vuonna 1979, jonka jälkeen koulurakennus nimettiin Museokouluksi.

Museokoululla on pitkät juuret osana yttiläläistä kulttuurimaisemaa. Paikka on koulutoiminnan jälkeen ollut alueen merkittävä kokoontumispaikka leikkikenttineen sekä paikallisen kylätoiminnan elinehto. Nyt teillä kyläläisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa Museokoulun museotoimintaan. Mitä te haluaisitte Museokoululla nähdä, tehdä ja kokea? Mikä Museokoulun toiminnassa on teille tärkeää ja mihin haluaisitte muutoksia? Miten toiminta saataisiin vielä aktiivisemmaksi? Hankesuunnitelman osalta Yttilän Museokoulun kohdalle on kirjattu, että hankkeen tavoitteena on suunnitella Museokoululle osallistava käyttösuunnitelma. Haluaisinkin ehdottomasti huomioida teidän kyläläisten toiveet, näkemykset ja ideat tulevia suunnitelmia tehdessäni. Haluaisin kuulla, millaisena te näette Yttilän Museokoulun tulevaisuuden? Laittakaa siis kaikenlaisia huomioita ja ideoita ym. blogin kommentteihin tai kertokaa ne suoraan minulle sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.fi tai soittakaa numeroon 044 2439633.

FullSizeRender
Perjantaina 7.7. talkoissa oli mukana Aira Isotalo, Sari Minkovitsch, Asser Lehtoranta, Sirkka Vahteristo, Samuli Vahteristo, Juuso Vahala, Alpo Heino sekä Seija Lehtoranta.

Viime perjantain talkoissa 7.7. oli aika mahtava joukko talkoolaisia. Tällä kokoonpanolla saimme melkein koko Museokoulun ison luokkahuoneen esineet valokuvattua. Joukostamme löytyi Yttilän koulun entinen oppilas sekä opettaja. Muisteltavaa olisi ollut paljon, mutta talkoovauhti oli niin huima, ettei muistelemaan oikein keretty, vaikka kuinka olisin halunnut. Yttilässä talkoillaan melkein samalla kokoonpanolla vielä huomenna (12.7.) ja torstaina (13.7.), jonka jälkeen palaamme (19.7.) Tuiskulan Torpparimuseolle, jossa on vielä muutama esine valokuvaamatta.

FullSizeRender

Lopuksi tunnistustehtävä. Ketä tämä patsas esittää? Itse veikkasin nuorta Eino Leinoa, ketä sinä veikkaisit?

Hanna

(Muokattu 12.7.)

Taksvärkkikapulat eli päiväpulkat

Anneli Laine esitteli 10.6. Avoimet kylät -tapahtumassa Museotaksvärkin esine-esittelyssä Tuiskulan Torpparimuseon esinekokoelmiin kuuluvat ja Museotaksvärkin teeman sopivat taksvärkkipulkat/-kapulat eli päiväpulkat. Nyt esittelen pulkat teille lukijoille alkuperäiseen esineluetteloon kirjattujen tietojen pohjalta. Tiedot on koonnut aikoinaan kokemäkeläinen agronomi Jansson seppämestari F. J. Bärlingin, maanviljelijä Frans Mikolan sekä muiden tuiskulalaisten torppareiden haastattelujen pohjalta.

FullSizeRender-1
Pulkan reunassa näkyy piirut eli viivat. Kuva: Jaakko Ojala

Taksvärkkipulkkaan merkittiin suoritetut taksvärkit. Toinen puoli kapulasta oli kartanon ”pulkkakamarissa”, jossa riippui alun toista sataa pulkkaa. Toinen pulkista annettiin verotyöntekijälle, joka kuljetti sitä taskussaan tai saappaan varressaan taksvärkkiä tehdessään. Kun päivä oli tehty, menivät lähempänä asuvat pulkkakamariin, jossa pehtoori tai fuori vetivät päällekkäin aseteltujen pulkkien sivuun piirun eli viivan. Niin kutsutuista reissupäivistä pidettiin kirjaa eri pulkkien avulla. Porin ja Rauman reissusta sai 3 päivää, Turun reissusta 5 päivää, Uudenkaupungin reissusta 4 päivää ja Tampereen reissusta 5 päivää.

Viiva tehtiin pitkällä puukolla, jossa oli hammasloveus. Naisen ja miehen päivästä sai pystysuoran viivan. Jos oli tehnyt 10 päivää ilman merkintää, pantiin pulkkaan risti X. Jos fuori ei muistanut, missä töissä oli oltu, oli taksvärkkäri velvollinen luettelemaan eri päivien työmaat. Yleensä tällöin ei riitaa tullut. Hevoselle ei annettu merkkiä. Kontrahtin mukaan oli mentävä joko yhdellä tai kahdella hevosella aina fuorin käskyn mukaan.

FullSizeRender-2
Tämä pulkka on kokenut jo useamman rätingin. Kuva: Jaakko Ojala

Pulkan tarkoitus oli kaksinkertainen kirjanpito. Jos taksvärkkäri teki omin päin pulkkaansa piirun, jäi hän pulkkakamarissa heti kiinni, kun ei konttorin pulkkapuolikkaassa ollut vastaavaa viivaa. Viiva tehtiin ainoastaan pulkan toiseen sivuun. Rätinki tehtiin kaksi kertaa vuodessa: Mikon jälkiviikolla ja Maarianpäivän jälkiviikolla. Silloin vietiin taksvärkkipäivien luku kartanon kirjoihin ja pulkan reuna veistettiin sileäksi. Yksi pulkka saattoi kestää 10 vuotta, mikäli pulkasta veistettiin pois niin ohut lastu, että viivat katosivat.

Näin saa selityksen vanha sananlasku ”päivä on pulkassa”. Kartanon alustalaisilla oli kartanon puolesta niin suuri luotto, että heille annettiin jauho- ja ruiskuorma kaupunkiin vietäväksi ja siellä myytäväksi. Kartano luotti siihen tiliin, mikä takaisin tullessa tehtiin.

Tule sinäkin mukaan talkoisiin tutkimaan, mitä mielenkiintoista museoiden kätköistä löytyy. Eilisissä talkoissa 4.7. talkoolainen Aira Isotalo totesi, että tätä päivää hän tulee muistelemaan vielä pitkään ja kaiken lisäksi hän vielä oppi jotain uutta historiastamme. Talkoistamme ei siis tarvitse lähteä tyhjin käsin. Näillä lupauksilla kirjatkaahan seuraavat talkoopäivät ylös. Yttilän Museokoululla talkoillaan 12-13.7., jonka jälkeen palaamme Tuiskulan Torpparimuseolle 19.7. Talkoolaisia kaivataan myös 26.7., 28.7. ja 31.7. talkoisiin. Muistakaahan ilmoittautua minulle sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.com tai numeroon 044 2439633.

Hanna