Hannan kiitokset!

Jos totta puhutaan, olin aluksi hieman epäileväinen Museotaksvärkki-hankeen tavoitteisiin talkoiden suhteen: ”meinaatteko tosiaan, että kaikki tämä hoidetaan talkoiden voimin?” Pian sain kuitenkin nieleskellä epäilevät ajatukseni ja todistaa omin silmin, että tosiaan, tätä ”kylien Köyliötä” pyöritetään talkoohengessä ja sen voimaan on uskottu aina. Minulle kaupunkilaistuneelle yksinpuurtajalle tämä oli sydäntä lämmittävä kokemus, joka loi uskoa siihen, että kotiseutu on yhteinen asia, siitä todella välitetään.

Mistä se talkoohengen voima on sitten lähtöisin? Nimittäin vapaaehtoisuus ei ole itsestäänselvyys ja etenkin moni paikallismuseo kamppaileekin kiinnostuksen ja talkoovoiman puutteesta. Museotaksvärkki-hanke on hyvä esimerkki siitä, että kulttuuriperintö ja yhteinen jaettu historia kiinnostavat ja siitä halutaan pitää hyvää huolta. Jotta tällaiset hankkeet onnistuisivat, täytyy löytyä ”se jokin”, joka vie asioita eteenpäin ja luotto siihen, että tukea löytyy, kun sitä tarvitaan.

B86013AC-1D9D-4DC2-B5B2-EFC8974E5628.JPG

Alun (hieman muokatut) sanat löytyvät myös Tuiskula.info:n sanokaas mun sanonee -blogista, jossa pohdin talkoohenkeä, mutta sanat sopivat myös tähän hetkeen, sillä nyt on tullut se aika, kun kirjoitan tänne tältä erää viimeiset sanani. Osaltani työt Museotaksvärkki-hankkeessa päättyvät tähän ja samalla Museotaksvärkin blogi lakkaa päivittymästä. Sivusto jää toki olemaan, joten täällä saa jatkossakin vierailla niin paljon kuin haluaa.

Se, mitä kaikkea saimme lopulta aikaan, voi käydä lukemassa laatimastani Museotaksvärkin raportista.

29659951-988E-4098-904B-90D309C970E7.JPG

Tarkoituksenani ei ole tässä kiitellä teitä kaikkia hankkeessa mukana olleita ja tukeneita, vaan kiitokset voi käydä lukemassa erikseen täältä. Mutta haluan kuitenkin esittää lämpimät kiitokset  Köyliö-seuralle upeasta hankkeesta ja siitä, että pidätte yhdessä paikallismuseoistanne parasta mahdollista huolta, se kun ei ole tänä päivänä aina niin varmaa. Paikallismuseot painivat yhteisten ongelmien kanssa ja mielestäni on tärkeää, että yhteistyö museoiden ja yhdistysten välillä jatkuu edelleen. Nämä kolme museota, joissa olen saanut touhuta, ovat merkityksellisiä ja ainutlaatuisia, kertoen köyliöläisestä elämästä, arjesta ja ihmisistä, joiden tarinat ja esineet on säilytetty teitä varten.

Tietysti suuret kiitokset menevät myös jokaiselle talkoolaiselle nimenomaan siitä tuesta. Talkoot olivat ehdottomasti hankkeen kohokohtia – pölystä, liasta ja hiirten joukkuhaudasta huolimatta – joita tulen varmasti muistelemaan vielä pitkään. Te opetitte minulle, mitä talkoohenki on parhaimmillaan.

53D7538D-8030-4D9F-A9B6-D6A22BDE3E47.JPG

Päätän tämän blogin tohtori Sakari Pälsin sanoihin Seppämestari F. J. Bärlingille osoittamassaan muistokirjoituksessaan, jotka kertovat siitä, kuinka merkittävän elämäntyön seppä Bärling jätti tuleville sukupolvilleen arvostamalla ja vaalimalla ”kropsujaan”, jotka nykypäivänä kertovat meille katoavasta kulttuuriperinnöstämme:

FJ Bärlingin perintöä pitää edelleen vaalia. Tarvitaan huolta, kiintymystä ja hitunen sitä hellyyttä ja rakkautta, jonka voimalla mestarikin työnsä suoritti ja tulokset saavutti.

IMG-1904.JPG
Kiitos myös Reimalle, parhaalle museokoiralle ❤

Kiitos Köyliö ja aurinkoista kesää kaikille,

Hanna

31 talkoot ja 43 talkoolaista.

Museotaksvärkki on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joista Tuiskulan Torpparimuseolla talkoiltiin 17 päivän, Yttilän Museokoululla 5 päivänä ja Räisälä-museossa 3 päivänä. Riukuaitataksvärkissä talkoiltiin 3 päivänä ja digitalkoita ollaan järjestetty 4 kertaa. Kaksi talkoopäivää jouduttiin perumaan sairastumisen ja talkoolaisten puuttumisen tähden. Kaiken kaikkiaan talkoisiin osallistui huimat 43 talkoolaista. On ollut ilo tavata ja tutustua teistä melkein jokaiseen. Ilman teitä emme olisi nyt tässä pisteessä, kiitos!

Kaiholla tulen muistelemaan yhteisiä talkoitamme, sillä nyt alkaa se yksinäinen puurtaminen. Esineinventoinnin lisäksi hankkeessa inventoidaan myös Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun rakennukset. Edelliset rakennusinventoinnit Torpparimuseolla on tehty vuonna 1992 ja Museokoululla vuonna 1996. Inventoinnit päivitetään ja täydennetään kuvineen koskemaan nykytilannetta. Inventoinnit tehdään Satakunnan Museon ylläpitämään Pakki-tietokantaan, joka on vastaavanlainen viranomaiskäyttöön tarkoitettu kokoelmanhallintaohjelma kuten WebMusketti, mutta koskee rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä.

Hanke osallistuu myös Köyliön kappeliseurakunnan esineinventoinnin selvittelyyn ja tulevien toimenpiteiden suunnitteluun. Seurakuntien arvoesineinventointi poikkeaa jonkin verran museoiden esineinventoinneista. Tällä hetkellä muutamat kysymykset odottavat vielä vastauksia, ennen kuin pääsemme konkreettisen selvitys- ja suunnittelutyön pariin.

Nyt, kun kaikki Yttilän Museokoulun ja Tuiskulan Torpparimuseon esineet on käyty läpi, on hyvä myös miettiä museoiden kokoelmapoliittista ohjelmaa. Kokoelmapoliittisen ohjelman laatiminen on keino hallita museoiden kokoelmia. Siinä mm. määritellään, mitä kokoelmat pitävät sisällään, ja mitä mahdollista kaivattaisiin museon kokoelmiin, jotta siitä saataisiin ehyempi kokonaisuus. Kokoelmapoliittinen ohjelma toimii ikään kuin museokokoelmien käsikirjana, johon on koottu tietoa kyseisen kokoelman hallinnasta, tallennuksesta aina kokoelmien säilytyksestä esineiden hoitoon. Kokoelmapoliittisen ohjelman lisäksi Yttilän Museokoululle laaditaan myös erillinen käyttösuunnitelma, josta olen teille jo kirjoittanut täällä ja täällä.

Museotaksvärkki osallistuu myös erilaisin kokoonpanoin ja esityksin Köyliön Ystävien järjestämiin ystävätapaamisiin. Nähtävillä on tilanteen ja aikataulun mukaan ainakin täällä blogissa jo nähdyt tekstiilit sekä ”piippunäyttely”. Ystävätapaamisten  ”maakuntakierroksen” ajankohdat voit käydä katsomassa täältä.

Lopuksi haluan vielä kiittää teitä lukijoita. Edellinen päivitys keräsi päivän aikana 192 lukukertaa, mikä tuntuu huimalta lukemalta. Tuntuu kivalta, että Museotaksvärkki herättää kiinnostusta, enkä kirjoittele täällä vain omaksi ja äitini iloksi,

Hanna

Esinevalokuvaustalkoot olivat tältä osin tässä – mitä seuraavaksi?

Räisälä-museon talkoiden ohessa 29.8. istuimme alas pohtimaan Museotaksvärkki-hankkeen syksyä ja talvea. Paljon olemme jo saaneet aikaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että melkein kaikki esinevalokuvaustalkoot on pidetty. Eilen 7.9. pidettiin tämän vuoden osalta viimeiset talkoot Yttilän Museokoululla. Kaiken kaikkiaan esineitä on kuvattu kesän ja syksyn talkoissa noin 3294, joista Tuiskulan Torpparimuseon esineitä on 2341 ja Yttilän Museokoulun 603. Räisälä-museon esineitä olemme tähän mennessä kuvanneet noin 350.

FullSizeRender

Nyt kun melkein kaikki esineet on valokuvattu, alkaa toinen iso urakka, jolloin Tuiskulan Torpparimuseon ja Räisälä-museon esineiden tiedot päivitetään ja kuvat siirretään Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti-tietokantaan. Yttilän Museokoulun osalta esineinventoinnit kootaan Excel-taulukkoon. Torpparimuseon ja Museokoulun esinekuvat tullaan myös siirtämään tietoineen Köyliön valokuvat-arkistoon. Köyliön valokuvat-arkisto on julkinen tietokanta, toisin kuin WebMusketti-tietokanta, joka on vain viranomaiskäyttöön tarkoitettu kokoelmanhallintaohjelma. Hankkeemme tarkoituksena on, että esinekokoelmat olisivat jokaisen teidän tavoitettavissa, joten Köyliön valokuvat-arkisto on siihen oiva väylä. Valokuvat-arkistossa voi myös järjestää ”virtuaalinäyttelyitä”, joten olkaanhan sen osalta kuulolla.

värttinä

värttinä1

Tässä kuvakaappaus valmiista WebMusketin esinekortista, johon on kirjattu kaikki tarvittavat ja löydetyt tiedot kehräpuusta esinenumerolla 1813. Valmiita esinekortteja Musketissa on vasta reilut 300, mutta digitalkoiden aikana suurin osa esineiden perustiedoista on jo syötetty Muskettiin. Ne vain odottavat täydentämistä, kuvia ja tutkimustyötä. Näinkään kattavia tietoja ei kaikista esineistä löydy, mutta kaikki tiedot kirjataan, mitä tiedetään. Museoesineen arvo ei aina ole esineessä, vaan kontekstitiedoissa, joissa kerrotaan esimerkiksi kenelle esine on kuulunut, mitä sillä on tehty tai mihin tilanteeseen tai tapahtumaan esine on liittynyt.

Tässä vielä tunnelmia viime viikon Räisälä-museon talkoista. Räisälä-museosta löytyy kattava esinekokoelma Räisälän pitäjän historiasta. Osa museon esinekokoelmista on jo luetteloitu WebMusketti-tietokantaan, mutta osa on myös luetteloimatta, kuten kuvissa esiintyvä ryijy.

Ja HUOMIO!!! Yttilän Museokoulun pihamaalla järjestetään lauantaina 9.9.2017 klo 9-13 perinteiset syysmarkkinat, joissa on myynnissä syksyn satoa. Lisätietoa syysmarkkinoista löydät Yttilän kyläyhdistyksen sivuilta. Museokoululla voit myös käydä jättämässä oman kommenttisi siitä, mitä käyttöä Museokoululla voisi olla ja mitä siellä voisi tehdä. Olen jo aiemmin kirjoittanut Yttilän Museokoulun tulevaisuudesta ja siitä voitte käydä lukemassa täältä. Myös täällä blogin puolella kommenttikenttä on edelleen käytössänne.

IMG_0818

Ota siis mallia museokoira Reimasta ja tartu liituun samalla, kun nautit syysmarkkinoiden tunnelmasta,

Hanna

Torpparimuseon tarina osa 1.

Tuiskulan Torpparimuseon perustajana pidetään ”sepän papaksi” kutsuttua seppämestari Frans Johannes Bärlingiä (1858-1940). Hän oli isänsä tapaan taitava raudan takoja Tuiskulan kylässä, joka osasi myös arvostaa vanhoja esineitä ja perinnetyökaluja. Hän keräsi niitä elämäntyönään pajansa perällä olevaan huoneeseen.

Seppä Bärling
Seppämestari F. J. Bärling pajassaan vuonna 1939. Kuva: Paavo Varpiala, Köyliön valokuvat-arkisto.

Vuonna 1933 järjestettiin keräyksiä ja iltamia, jotta saataisiin rahaa hankkia asianmukaiset säilytystilat seppä Bärlingin keräämille esineille hyvään tahtiin täyttyvän pajan perähuoneen tilalle. Köyliön Museoyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 21.1.1934. Perustajajäseninä olivat puheenjohtaja Väinö Bärling, varapuheenjohtaja Into Linturi ja jäseninä Eero Pyysalo, Anton Santamäki ja Paavo Falen (myöh. Varpiala). Museo perustettiin Bärlingin tontille, jonne ostettiin vuonna 1934 Rantalasta Kankaanpään kylästä luhtirakennus 2000 markalla, jonne saatiin sepän papan ”krompsut korjuun”. Torpparimuseo nimityksen museo sai siksi, että se sijaitsee entisen laajan Vanhankartanon torppariläänin keskellä. Köyliön kartanossa oli torppia parhaimmillaan kolmesataa.

luhti
Sepän pappa ja luhtirakennus vuonna 1937. Kuva: Anton Santamäki, Köyliön valokuvat-arkisto.

F. J. Bärlingin esinekokoelmiin kuului n. 600 luetteloitua esinettä. Näytteille ne aseteltiin taiteilija Into Linturin suunnitelman mukaan. Museo vihittiin käyttöön sunnuntaina 18.8.1935. Luhdista ja Bärlingin kokoelmista on löydettävissä mm. peltotyökaluja, kuten kolmiäes eli hanhenjalkakarhu, suo- ja ojalapioita, ränkiä eli länkiä sekä ikeitä. Luhdin alakerrasta löytyy myös sirpit, varstat ja pellavalihdat eli klihdat sekä juuriastiat, taikinakaukalot, leipälaudat ja kärväät. Yläkerrasta löytyy mm. puusepän ja suutarin työkaluja, välskärin työvälineitä, vankiraudat sekä suonirauta suoneniskemiseen, taksvärkkireput sekä kruplatooli, jolla villa sekoitettiin ja esikarstattiin. Seppä Bärling sai esineitä paljon lahjoituksina köyliöläisiltä sekä perintönä vanhemmiltaan, mutta hän myös kiersi huutokaupoissa ja toreilla tehden hankintoja esinekokoelmiinsa. Ensimmäiset lahjoitukset ovat 1870-luvun puolivälistä.

Torpparimuseon osalta esinevalokuvaustalkoot alkavat olla taputeltu. Enää kaksi talkoopäivää jäljellä. Perjantaina (28.7.) valokuvaamme Tuiskulan Seuratalolla Torpparimuseon tekstiilikokoelmat. Museon varastosta on vielä muutama esine kuvaamatta ja ne me kuvaamme maanantaina (31.7.). Se oli sitten siinä! Elokuun talkoista ei ole vielä sovittu. Ehkä tässä kohtaan pieni talkootauko olisi paikallaan sekä minulle, valokuvaajalle että varmasti myös teille talkoolaisille. Tauon jälkeen uudella puhdilla talkoillaan päivä tai pari Yttilän Museokoululla ja sen jälkeen kuvausstudio pystytetään Räisälä-museoon.

Olkaahan kuulolla,

Hanna

Mitä talkoissa tapahtuu?

Museotaksvärkki on järjestänyt tähän mennessä 16 esinevalokuvaustalkoota. Jokainen talkoopäivä on ollut mukavan erilainen. Jo pelkästään se, että kuinka monta talkoolaista aamulla kello 9 saapuu paikalle, vaikuttaa siihen, miten talkoot etenevät. Yleensä talkoolaisia on 2-3 per päivä, mutta parhaimmillaan jopa 8.

Ensimmäiseksi talkoissa avustetaan valokuvaajaa, Jaakkoa tai Emiliaa, kuvauspisteen rakentamisessa. Yleensä pyrimme siihen, että kuvauspiste on samassa tilassa kuin kuvattavat esineet, jottei esineitä tarvitse liikutella paikasta toiseen. Näin säästämme sekä talkoolaisten selkiä että esineitä mahdollisilta kolhuilta. Olemme myös kuvanneet ulkona, mutta ne kerrat ovat toistaiseksi jääneet harvinaisiksi, kiitos tämän kesän kesäsään.

Sitten valitaan kirjuri tai kaksi riippuen talkoolaisten määrästä. Kirjuri 1 kirjaa esineessä olevan numeron ylös ja numeron perään kirjataan, mikä esine on kyseessä. Listaan on esimerkiksi kirjattu höylä, riikmatti ja rullastooli sekä ”2 saranainen vipstaakeli” ym. kekseliästä tuntemattomien esineiden kohdalle. Museot kun ovat pullollaan epämääräisiä mysteeriesineitä, joille on mahdotonta keksiä järkeenkäypää nimitystä ilman aikaa vievää tutkimustyötä. Pääasia, että esineen tunnistaa kuvauksen perusteella. Kirjaa pidetään sen tähden, että tiedetään, kuinka monta esinettä olemme päivän aikana valokuvanneet. Kyseessä ei siis ole lopullisesta esineluettelosta, vaan luetteloinnin aika on sitten myöhemmin. Kirjanpito helpottaa myös valokuvia numeroidessa ja toimii muistiinpanona päivän kulusta. Kirjuri 2 puolestaan merkitsee pienelle lapulle esineen numeron, joka asetetaan esineen viereen valokuvaan. Valokuvassa oleva numero helpottaa esineen ja kuvan tunnistuksessa.

Talkoolaisia tarvitaan myös esineiden liikuttamiseen ja puhdistamiseen. Yksi asettaa esineen valokuvattavaksi ja samalla pikaisesti puhdistaa esineestä suurimmat pölyt pois. Olisin toivonut, että aikaa olisi ollut enemmän esineiden kunnolliseen puhdistukseen, mutta se osoittautui tässä aikataulussa mahdottomaksi, joten täytyy tyytyä pölyhuiskaan ja tiskiharjaan. Toinen talkoolainen puolestaan siirtää esineen takaisin omalle paikalleen. Tällä tavalla esineet liikkuvat sujuvasti kuin liukuhihnalla. Suuria esineitä ei siirretä, vaan ne kuvataan lopuksi omalla paikallaan.

Myös minulla on talkoissa omat tehtävät. Minä vastaan esineiden inventoinnista, päätän, että mitä kuvataan ja mitä mahdollisesti ei, tarkistan esineen kunnon ja Yttilän Museokoulussa myös numeroin esineet. Kuitenkin te talkoolaiset olette olleet niitä asiantuntijoita, joilta minä olen kysellyt esineistä tai ihmetellyt murresanoja, joista en ole kuullutkaan. Senkin tähden teidän apunne on ollut korvaamatonta.

IMG_0465
Minä merkitsemässä esinenumeroa vuolimeen eli jämsiin. Etualla on malkurit. Kuva: Anne Reunanen.

Eikä talkoissa tarvitse myöskään nälkää nähdä ja kahvihammaskaan ei kolota, kun keräännymme pöydän ympärille talkooeväiden ääreen. Siinä on hetki aikaa rupatella ja tutustua toisiin talkoolaisiin. Yleensä olen asettanut päivälle tavoitteen, joka on esimerkiksi, jokin yhtenäinen kokonaisuus tai tila. Kun tavoite on saavutettu, suoritetaan loppusiivous, kuvauspisteen purku ja sitten päivä onkin pulkassa kellon ollessa 13.30-15 välissä. Lopuksi voikin puistella pölyt vaatteista, sitä nimittäin löytyy. Ei siis kannata suunnata talkoisiin pyhävaatteissa. Päivän paras kiitos on ollut kiitokset kivasta päivästä ja se, että näen jo tutuksi tulleet kasvot myös seuraavissa talkoissa.

IMG_0449
Alueviesti julkaisi Museotaksvärkin talkoista jutun 12.7.2017. Kiitos onnistuneesta jutusta Leader-ryhmien tiedottajalle Mimmi Virtaselle!

Miltäs talkoomme kuulostaa? Haluaisitko sinäkin päästä mukaan? Ota siis yhteyttä minuun museotaksvarkkihanke@gmail.com tai puh. 044 2439633. Minulle saa myös laittaa palautetta talkoista, aina kun on vara parantaa, ja toki olisi hauskaa kuulla jo osallistuneiden kokemuksia talkoista.

Hanna

Yttilän Museokoulun tulevaisuus?

IMG_0037.JPG
Hankkeen yhtenä tavoitteena on palauttaa osa valokuvassa näkyvästä riukuaidasta osaksi Museokoulun maisemaa. Valokuvan on ottanut 1900-luvun alkupuolella valokuvaaja K. E. Klint. Kuva: Köyliö-seuran valokuvat-arkisto.

Yttilän Museokoulun ovenpielessä lukee, että Köyliön ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1880 Yttilään. Vuoden ajan se toimi Mikontalossa, nyk. Vännilässä. Nykyinen koulurakennus valmistui vuonna 1881 Henrik Vinnarin piirustusten pohjalta. Koulussa on kaksi luokkahuonetta sekä opettajan asunto. Tontin kunnalle lahjoitti Köyliön Vanhakartano. Poikittaisessa keltaisessa rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1883, on myös ollut aikoinaan luokkahuone ja opettajan asunto. Myöhemmin rakennus on toiminut kunnanhuoneena ja kansanhuoltotoimistona. Koulutoiminta päättyi vuonna 1979, jonka jälkeen koulurakennus nimettiin Museokouluksi.

Museokoululla on pitkät juuret osana yttiläläistä kulttuurimaisemaa. Paikka on koulutoiminnan jälkeen ollut alueen merkittävä kokoontumispaikka leikkikenttineen sekä paikallisen kylätoiminnan elinehto. Nyt teillä kyläläisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa Museokoulun museotoimintaan. Mitä te haluaisitte Museokoululla nähdä, tehdä ja kokea? Mikä Museokoulun toiminnassa on teille tärkeää ja mihin haluaisitte muutoksia? Miten toiminta saataisiin vielä aktiivisemmaksi? Hankesuunnitelman osalta Yttilän Museokoulun kohdalle on kirjattu, että hankkeen tavoitteena on suunnitella Museokoululle osallistava käyttösuunnitelma. Haluaisinkin ehdottomasti huomioida teidän kyläläisten toiveet, näkemykset ja ideat tulevia suunnitelmia tehdessäni. Haluaisin kuulla, millaisena te näette Yttilän Museokoulun tulevaisuuden? Laittakaa siis kaikenlaisia huomioita ja ideoita ym. blogin kommentteihin tai kertokaa ne suoraan minulle sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.fi tai soittakaa numeroon 044 2439633.

FullSizeRender
Perjantaina 7.7. talkoissa oli mukana Aira Isotalo, Sari Minkovitsch, Asser Lehtoranta, Sirkka Vahteristo, Samuli Vahteristo, Juuso Vahala, Alpo Heino sekä Seija Lehtoranta.

Viime perjantain talkoissa 7.7. oli aika mahtava joukko talkoolaisia. Tällä kokoonpanolla saimme melkein koko Museokoulun ison luokkahuoneen esineet valokuvattua. Joukostamme löytyi Yttilän koulun entinen oppilas sekä opettaja. Muisteltavaa olisi ollut paljon, mutta talkoovauhti oli niin huima, ettei muistelemaan oikein keretty, vaikka kuinka olisin halunnut. Yttilässä talkoillaan melkein samalla kokoonpanolla vielä huomenna (12.7.) ja torstaina (13.7.), jonka jälkeen palaamme (19.7.) Tuiskulan Torpparimuseolle, jossa on vielä muutama esine valokuvaamatta.

FullSizeRender

Lopuksi tunnistustehtävä. Ketä tämä patsas esittää? Itse veikkasin nuorta Eino Leinoa, ketä sinä veikkaisit?

Hanna

(Muokattu 12.7.)

Taksvärkkikapulat eli päiväpulkat

Anneli Laine esitteli 10.6. Avoimet kylät -tapahtumassa Museotaksvärkin esine-esittelyssä Tuiskulan Torpparimuseon esinekokoelmiin kuuluvat ja Museotaksvärkin teeman sopivat taksvärkkipulkat/-kapulat eli päiväpulkat. Nyt esittelen pulkat teille lukijoille alkuperäiseen esineluetteloon kirjattujen tietojen pohjalta. Tiedot on koonnut aikoinaan kokemäkeläinen agronomi Jansson seppämestari F. J. Bärlingin, maanviljelijä Frans Mikolan sekä muiden tuiskulalaisten torppareiden haastattelujen pohjalta.

FullSizeRender-1
Pulkan reunassa näkyy piirut eli viivat. Kuva: Jaakko Ojala

Taksvärkkipulkkaan merkittiin suoritetut taksvärkit. Toinen puoli kapulasta oli kartanon ”pulkkakamarissa”, jossa riippui alun toista sataa pulkkaa. Toinen pulkista annettiin verotyöntekijälle, joka kuljetti sitä taskussaan tai saappaan varressaan taksvärkkiä tehdessään. Kun päivä oli tehty, menivät lähempänä asuvat pulkkakamariin, jossa pehtoori tai fuori vetivät päällekkäin aseteltujen pulkkien sivuun piirun eli viivan. Niin kutsutuista reissupäivistä pidettiin kirjaa eri pulkkien avulla. Porin ja Rauman reissusta sai 3 päivää, Turun reissusta 5 päivää, Uudenkaupungin reissusta 4 päivää ja Tampereen reissusta 5 päivää.

Viiva tehtiin pitkällä puukolla, jossa oli hammasloveus. Naisen ja miehen päivästä sai pystysuoran viivan. Jos oli tehnyt 10 päivää ilman merkintää, pantiin pulkkaan risti X. Jos fuori ei muistanut, missä töissä oli oltu, oli taksvärkkäri velvollinen luettelemaan eri päivien työmaat. Yleensä tällöin ei riitaa tullut. Hevoselle ei annettu merkkiä. Kontrahtin mukaan oli mentävä joko yhdellä tai kahdella hevosella aina fuorin käskyn mukaan.

FullSizeRender-2
Tämä pulkka on kokenut jo useamman rätingin. Kuva: Jaakko Ojala

Pulkan tarkoitus oli kaksinkertainen kirjanpito. Jos taksvärkkäri teki omin päin pulkkaansa piirun, jäi hän pulkkakamarissa heti kiinni, kun ei konttorin pulkkapuolikkaassa ollut vastaavaa viivaa. Viiva tehtiin ainoastaan pulkan toiseen sivuun. Rätinki tehtiin kaksi kertaa vuodessa: Mikon jälkiviikolla ja Maarianpäivän jälkiviikolla. Silloin vietiin taksvärkkipäivien luku kartanon kirjoihin ja pulkan reuna veistettiin sileäksi. Yksi pulkka saattoi kestää 10 vuotta, mikäli pulkasta veistettiin pois niin ohut lastu, että viivat katosivat.

Näin saa selityksen vanha sananlasku ”päivä on pulkassa”. Kartanon alustalaisilla oli kartanon puolesta niin suuri luotto, että heille annettiin jauho- ja ruiskuorma kaupunkiin vietäväksi ja siellä myytäväksi. Kartano luotti siihen tiliin, mikä takaisin tullessa tehtiin.

Tule sinäkin mukaan talkoisiin tutkimaan, mitä mielenkiintoista museoiden kätköistä löytyy. Eilisissä talkoissa 4.7. talkoolainen Aira Isotalo totesi, että tätä päivää hän tulee muistelemaan vielä pitkään ja kaiken lisäksi hän vielä oppi jotain uutta historiastamme. Talkoistamme ei siis tarvitse lähteä tyhjin käsin. Näillä lupauksilla kirjatkaahan seuraavat talkoopäivät ylös. Yttilän Museokoululla talkoillaan 12-13.7., jonka jälkeen palaamme Tuiskulan Torpparimuseolle 19.7. Talkoolaisia kaivataan myös 26.7., 28.7. ja 31.7. talkoisiin. Muistakaahan ilmoittautua minulle sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.com tai numeroon 044 2439633.

Hanna

Mimmi kävi talkoissa

Satakunnan Leader-ryhmien tiedottaja Mimmi Virtanen etsintäkuulutti ainakin Satasilta-tiedotteessa ja instagramissa Leader-hankkeiden talkoita. Mehän (kiitos Anneli, että vinkkasit) Leader Pyhäjärviseudun tukemana hankkeena tartuimme heti tilaisuuteen ja kutsuimme Mimmin talkoisiin. Saimme jopa olla ensimmäinen talkookohde Mimmin kesän talkoorupeamassa.

Mimmi talkoili kanssamme keskiviikkona 28.6. Päivän talkookohteena oli Tuiskulan Torpparimuseolla sijaitseva Saunala eli Martan mökki. Alunalkain saunasta muutetussa huoneen ja porstuan asunnossa Martta Kekoperä asui vuodesta 1926 vanhoille päivilleen. Martan mökki kertoo kävijälleen yksinäisen mäkitupalaisen vaatimattomasta elämästä. Mökissä pidetään Martan muistoa yllä ja muistetaan, mitä naapuriapu oli parhaimmillaan. Mutta Martan mökin yhteydessä kuulee myös puhuttavan Paula Härkälästä, joka otti tehtäväkseen Martan mökin sisustuksen ja esineiden luetteloinnin.  Se on mökki, jossa kahden naisen muisto elää.

Museotaksvärkki_talkoot-28-6-17 (36).jpg
Mimmi pääsi kurkkaamaan Martan kaappiin, joka oli pullollaan vanhoja aikakausi- ja sanomalehtiä, kouluvihkoja, nuotteja ja runokokoelmia.

Minä ja Mimmi saimme kuulla herkullisimmat palat Martan värikkäästä persoonasta, kun talkoolaiset Anneli Laine, Inkeri ”Inkku” Marttila, Tuula Nordlund sekä valokuvaajamme Jaakko Ojala muistelivat Martan elämänvaiheita.

Tässä osa Mimmin kuvasaaliista päivämme talkoista.  Ja kyllä oli taas kolea kesäkuun lopun aamupäivä, mutta tunnelma sitäkin lämpimämpi…

 

Päivän talkoista ja hankkeestamme on ollut juttua jo facebookissa Leader Pyhäjärviseudun sivuilla ja maaseutumegafoni julkaisi talkoistamme päivityksen sekä live-lähetyksen instagramissa. Tulossa on juttua myös Alueviestin verkkolehteen. Saa nähdä, mitä Mimmi vielä keksii…

Lopuksi Yttilän Museokoulun esinevalokuvausten talkoopäivät, jonne kaipaamme talkoolaisia. Kuvaukset aloitamme 4.7. klo 9 ja kuvaukset jatkuvat( 5.7. PERUTTU!), 7.7., 12.7. ja 13.7. Ilmoittautukaa minulle tuttuun tapaan sähköpostilla museotaksvarkkihanke@gmail.com tai soitelkaa numeroon 044 2439633.

Kiitos Mimmi, kun kävit!

Hanna

Kuka kiljui ja miksi?

IMG_0224
Talkootunnelmissa Tuiskulan Torpparimuseon luhdin yläkerrassa.

1616 esinettä kuvattuna! Tuiskulan Torpparimuseolla olemme kuvanneet kaikki torpan, luhdin ja sotamiehen aitan esineet. Huomenna olisi tarkoitus kuvata Martan mökki. Pajan ja pruuttakopin esineiden kimppuun käymme kesäteatterin näytösten jälkeen. Torpparimuseon talkoopäivät alkavat käydä vähiin eli heinäkuun osalta muutama Tuiskulaan merkitty kuvaustalkoo siirtyy todennäköisesti Yttilään. Vielä en osaa tarkkaa päivää arvioida. Yttilän osalta perjantain 14.7. talkoopäivä vaihtui torstaille 13.7. Valokuvaajamme Jaakko Ojala on ansaitulla lomalla viikon 28, jolloin Jaakkoa tuuraa Emilia Helminen. Emilialla on parhaillaan valokuvanäyttely ”Pintaa syvemmältä” Säkylän kirjaston näyttelytilassa, joka on nähtävissä vielä 6.7. asti. Käykäähän katsomassa!

FullSizeRender-1.jpg
Emilia on ollut muutamissa talkoissa mukana Jaakon opissa.

Nyt sulkekaa silmänne kaikki herkkänahkaiset, mukaan lukien minä.

Myönnän, että se olin minä, joka kiljui Tuiskulassa 16.6. puolenpäivän aikaan. Luhdin alakerran esineitä kuvatessamme törmäsimme surulliseen näkyyn, tai minähän en suostunut tätä näkyä katsomaan, vaan mielummin hypin ympäri tonttia. Tämä joukkohauta löytyi tiinun pohjalta ja nämä onnettomat yksilöt olivat löytäneet tiensä sisälle tiinussa olevan kaatonokan kautta. Kiitos Teemu ja Lauri Laineelle, jotka tyhjensivät ja tilkitsivät tiinun, jotta jatkossa samalta näyltä vältyttäisiin. Mutta tämä olkoon muistutuksena siitä, että museokokoelmat ym. varastot on hyvä käydä läpi, puhdistaa ja tilkitä vuosittain. Kokoelmista on pidettävä huolta!

Alla olevasta linkistä löytyy käytännönläheinen ja monipuolinen opas paikallismuseoiden, mutta myös yksityisten museoiden ja kokoelmien hoitoon. Täältä löytyy hyvät siivousvinkit, jotka kannattaa ottaa jokavuotiseksi rutiiniksi. http://www.nba.fi/fi/File/2587/opas-paikallismuseon-hoitamiseen.pdf

FullSizeRender
Aina ei ole museotyöntekijän työt yhtä juhlaa… Kuva: Anneli Laine

Pääsin viime viikolla myös vierailemaan vastaremontoidussa Köyliön kirkossa palaverin yhteydessä, jolloin istuimme alas pohtimaan Köyliön kappeliseurakunnan roolia hankkeessamme. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan suunnitelmamme lähtevät etenemään.

Huomenna saamme vieraan talkoisiimme. Tästä lisää tuonnempana ja ehkä saamme lukea talkoistamme myös muualta… Tässä vielä tunnelmia talkoistamme.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kiitos jälleen talkoolaiset, teette työstäni niin lystikästä,

Hanna

Yttilän Museokoulun aarre

Museotaksvärkki osallistui 10.6. valtakunnalliseen Avoimet kylät -tapahtumaan esine-esittelyin. Yttilän Museokoululla Yttilän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sari Minkovitsch esitteli opettajatar Agda Enlundin kesinä 1893 ja 1894 keräämänsä kasvion eli herbaarion. Sari esitteli kasvion myös 20.6. Yttilän Museokoululla järjestetyn iltatorin yhteydessä. Minä puolestani esittelen nyt kasvion teille lukijoille Sarin tekemän esityksen pohjalta.

Agda Enlund keräsi kasveja Porissa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Köyliössä. Taitavasti kuivatut ja prässätyt kasvit ovat kiinnitetty muutaman millimetrin levyisillä liimapaperipaloilla kauniisti 37cm x 46cm kokoisiin taitettuihin paperiarkkeihin.  Kasvinäytteitä on 58 kappaletta ja ikää näillä kasvinäytteillä on siis jo yli 120 vuotta!

 

 

Paperin alakulmaan Agda on liimannut valmiiksi painetun nimilapun, johon hän on merkinnyt kasvin latinankielisen nimen, suomenkielisen yleisnimen, kasvupaikan, päivämäärän ja nimensä.

IMG_8171_kasviluettelo_1 rajattu
Opettajatar Enlund on kirjoittanut kasviolle myös kasviluettelon.

 

 

 

Ollessaan Köyliössä heinä-elokuussa 1893 Agda sai saalikseen lehtohorsman, ruiskaunokin, pellavan, valkoapilan, herneen, niittyhumalan, rantamintun, peltohatikan ja harakankellon. Prässätty kuiva rantaminttu tuoksuu Sarin mukaan yhä mintulta! Elokuussa 1894 kasvikokoelma täydentyi köyliöläisillä luhtatähtimöllä ja aikaisempana vuotena löydettyyn apilaan verrattuna erilaisella apilalla. Sarin laskelmien mukaan kasvio on noin 19-prosenttisesti paikallinen.

Esitystä tehdessään Saria askarrutti kysymys, miten kasvio päätyi lopulta Yttilän Museokoulun kokoelmiin? Hän lähti selvittämään asiaa kysymällä, kuka Agda Enlund oli? Olga Agda Esperance syntyi Eurassa 10.8.1874 kruunun nimismiehen Johan Henrik Wilhelm Johaninpoika Enlundin ja äiti Olga Enlundin toiseksi tyttäreksi ja kolmanneksi lapseksi. Agdan isä oli syntynyt Köyliössä, joka Sarin mukaan saattaa olla yksi johtolanka siihen, miksi kasvio on Köyliössä. Agda pääsi Jyväskylän opettajaseminaariin vuonna 1892, josta hän valmistui kansakoulun opettajaksi 11.6.1896. Kasvio on siis kerätty hänen opiskeluaikanaan. Opetusviran hän sai 27.12.1896 Porista.

Agdan työura jäi lyhyeksi, sillä hänet vihittiin 22.8.1901 Köyliössä leskimies Frans Oskar Rapolan kanssa, joka työskenteli Porin klassillisessa lyseossa historian, maantieteen ja suomen kielen lehtorina ja myöhemmin kansaneduskunnan edustajana valtiopäivillä. F.O. Rapola kuoli 20.3.1910. Heiltä jäi yhteinen tytär Sirkka Talvikki myöh. Poijärvi, s. 21.11.1905. Sirkka-tytär toimi maisteriopintojen jälkeen 41 vuotta kustannusosakeyhtiö Otavassa kustannustoimittajana ja hänen kirjailijanimensä oli Kaija Vaara. Agda kuoli 9.3.1949 Helsingissä 74-vuotiaana.

Herkkä ja iäkäs kasvio on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja on poikkeuksetta osa köyliöläistä koulu- ja sivistyshistoriaa. Kasviota on säilytetty tähän päivään asti ison luokkahuoneen kaapissa, missä se on ollut turvassa valolta ja kosketuksilta. Kuitenkin näin kaunista ja arvokasta Museokoulun aarretta olisi ilo esitellä muillekin. Yhdessä Satakunnan Museon henkilökunnan kanssa pohdimme, miten saisimme Enlundin kasvioin esille, ilman että valo ja kosketukset sitä vaurioittaisi tulevaisuudessakaan. Satakunnan Museon esinekonservaattori Kaisa Lindewallin ajatuksena oli hyödyntää vanhaa pulpettia, jonne kasvio voidaan asetella pleksin alle suojaan kosketuksilta. Pulpetin kansi puolestaan suojaa valolta. Mielestäni idea on aivan mainio ja toteutettavissa pikkubudjetilla. Tulevaisuudessa opettajattaren kasvio tulee olemaan upeasti esillä ja mahdollisesti myös osa Museokoulun osallistavaa toimintaa.

Suuret kiitokset Sarille vaikuttavasta esityksestä ja tutkimustyöstä.

FullSizeRender

Toivotan kaikille toiveikkaasti lämmintä juhannusta!

Hanna