Ansaittu kiitos Museotaksvärkin toimijoille ja tukijoille.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Köyliö-seuran tilille oli putkahtanut ylimääräiset 50 euroa. Eräs henkilö halusi tukea Museotaksvärkkihanketta, koska hän arvosti hankkeen ja seuran tekemää kulttuuriperinteen tallennustyötä. Hieno ajatus ja ele. Köyliö-seurassa on yli 400 jäsentä ja jäsenmaksun maksamalla hekin kuuluvat tähän kulttuuriperinteen tukijoitten joukkoon. Jokainen euro on seuratyössä tarpeen, vaikka eri toimijoiden talkoopanos on huikea. Tästä tuli mieleen ajatus, että kyllä minäkin jonkin summan voisin lahjoittaa tällaiseen hyvään tarkoitukseen – entä sinä, yhdistyksesi ja yrityksesi? Kiitos!

Köyliössä on aina puhallettu yhteen hiileen ja eri järjestöt, kunta, seurakunta ja monet yritykset ovat olleet yhteisissä hankkeissa mukana joko talkoopanoksella tai rahallisella tuella. Olemme yhdessä saaneet paljon hyvää aikaan. Kylien Köyliö imago ja yhdessä tekemisen meininki vievät eteenpäin hyvää sanomaa ja tekoja myös raikkaiden tuulien kunnassa Säkylässä. Kiitos!

Erityisen hyvin tämä on näkynyt Museotaksvärkkihankkeessa, jossa hankkeen 12 000 euron omavastuuosuutta Köyliö-seuran lisäksi ovat erisuuruisin summin tukeneet kaikki Köyliön kyläyhdistykset (Tuiskula, Yttilä, Vuorenmaa, Voitoinen, Kankaanpää, Kepola ja Ristola) Köyliön Museoyhdistys, Räisälä-museo, Köyliön kappeliseurakunta, Tuiskulan Kesäteatteri, Härkälän Puutarha, Köyliön Osuuspankki, Köyliön-Säkylän Sähkö, Lions Club Köyliö, Tuiskulan Seuratalo ja Tuiskulan VPK. Säkylän kunta on antanut oman panoksensa Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistyksen kautta. Kiitos tukijoille!

Museotaksvärkkihanke on tähän mennessä järjestänyt kaikkiaan 31 talkoot, joissa on kertynyt hanketta hyödyttäviä talkootunteja yhteensä 800. Hanke on edistynyt yli odotusten ja työ jatkuu vuoden 2018 aikana.  Kiitos talkooväelle!

Hyvä suunnittelu ja organisointi luovat vankan perustan asioiden sujuvuudelle ja tavoitteiden saavuttamiselle. Kiitos tästä kuuluu hanketyöryhmälle ja etenkin hankkeen johtajalle Mikko Eskolalle. Hanna Jaakolan museoalan koulutus ja asiantuntemus sekä mittava työpanos ansaitsee myös kiitoksen. Olisi kiittämätöntä, jos ei huomioitaisi taitavaa kameran käyttäjää Jaakko Ojalaa, joka on ottanut hankkeen tarpeisiin noin 5 000 digikuvaa. Kiitos Hanna, Mikko ja Jaska!

Mitä olemme tähän mennessä yhdessä saaneet aikaan? Museotaksvärkkihankkeen myötä Tuiskulan Torpparimuseon, Yttilän Museokoulun ja joiltakin osin Räisälä-museon ja Köyliön kappeliseurakunnan arvokkaat esinekokoelmat on pääosin inventoitu ja digitoitu palkatun museoalan ammattilaisen toimesta. Esineiden perustiedot ja kunto on tarkastettu, tiedot ja esineestä otettu valokuva on siirretty Satakunnan Museon ylläpitämään WebMusketti -tietokantaan. Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun koko aineisto ja osittain Räisälä-museon esineistö on osin valokuvattu. Kuvattuja esineitä oli 3294. Valtaosa esinekuvista tullaan kevään 2018 aikana siirtämään myös Köyliön Valokuvat Arkistoon, jossa ne ovat vapaasti katsottavissa. Hankkeen toimesta on pidetty myös riukuaitataksvärkki ja toinen pidetään lähestyvän kesän kuluessa.

Paikallisissa hyvissä hankkeissa on aina iso taustavaikuttaja ja se on Leader Pyhäjärviseutu, joka ohjaa ja tukee yhteisöjen hankkeita sekä auttaa hankkeen hakemisessa sekä rahoittamisessa. Kiitos!

Hiihtäjät
Hiihdossa ja hanketyössä on enemmän potkua ja iloa, kun sitä yhdessä tehdään. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Jatketaan samaan malliin -hyvä me!

Terveisin,

Köyliö-seuran puheenjohtaja 2016-2017 ja tuore julkaisujaoston puheenjohtaja Samuli Vahteristo

Tukesi (Museotaksvärkkihankkeelle) kotiseututyölle voit osoittaa Köyliö-seuran tilille FI30 5476 6840 0112 91

Mainokset

Aapiskukko ja muita joulumuistoja.

Erkki Härkälä muistelee Köyliim mukulaim muisteluksii. Lumienkeli ja muita tarinoita vuosien takaa teoksessa lapsuuden joulujaan Köyliön Tuiskulassa. Erkin mukaan: ”Joulun edellä piti olla kiltti ja ahkera. Vanhin veljeni Esko opetti minulle lukutaidon alkeita. Kirjaimia opeteltiin pienestä kotiaapisesta. Sen harmaassa pahvikannessa oli kukon kuva ja hiukan punaista ja vihreätä väriä. Muuten kirjan kuvat olivat mustavalkoisia. Lukutuokion päätteeksi aapiskirja vietiin kamarin muurin otsalle odottamaan, jos vaikka kukko munisi – ja munihan se muhkean piparkakun. Muuri oli lämmin. Piparista jäi aapisen lehdelle rasvainen jälki. Se oli kauan sillä sivulla, missä komeili suuri Ö-kirjain ja lause: Öisin yököt lentävät.

YMK10
Yttilän Museokoulun käyttökokoelmista löytyy Aapiskukon kuva- ja satusalkku sekä mukava määrä aapisia useammalta vuodelta. Kuva: Jaakko Ojala

Joululahjat olivat aikanaan perinteisiä, pieniä ja käytännöllisiä, usein itse tehtyjä, kuten kaulahuiveja, sukkia, vanttuita ja kinttaita sekä lapsille veisteltyjä puuleluja. Kuusen alta löytyi myös äidin kokoama herkkupussi, jossa oli pullaukko, iso koristeltu piparkakku, jouluomena ja karkkeja. Erkki Härkälän mieleen on erityisesti jäänyt tummanvihreäksi maalattu puinen potkukelkka, joka oli veistelty Fredrik Ruoholan verstaassa. Maija-Liisa Volotinen puolestaan muistaa mummulta saamansa laamapaidan, mikä olikin hyvä lahja, sekä äidin tekemän nuken. Jaakko Ojala sai isältään eräänä jouluna sukset. Isä oli kommentoinut: ”Jos katkaiset nämä, saat itse tehdä seuraavat”. Sukset eivät kauaa ehjänä kestäneet ja Jaakko tekikin uudet, mikä oli varmasti vaativa työ.

1304_1.JPG
Tuiskulan Torpparimuseolta löytyy useampi pari puisia suksia sauvoineen. Kuva: Jaakko Ojala

Maija-Liisa Volotinen muistelee samaisessa Köyliist -kirjassa, kuinka joulukuusi tuotiin jouluaattona tupaan: ”Se oli jo ehkä kesällä katsottu valmiiksi ja haettu muutamana päivää ennen joulua puuhuoneen seinustalle. Kuusi kiinnitettiin ristin muotoiseen puiseen jalkaan, missä se seiso vähän huterasti. Joskus latva saatettiin naulata kattoon kiinni. Neulaset kuivuivat ja varisivat yleensä pian. Isä koristeli kuusen latvapuolen, me lapset saimme ripustella alaoksille pieniä punaposkisia omenoita, piparkakkuja ja karamelleja. Isä kiinnitti kuuseen elävät kynttilät, latvatähden ja kiiltävät nauhat. Kaunis siitä tuli aina.”

1F4848DC-5E20-4780-A038-3198CD2DF316
Emäntä Aune Vuotilan joulukuusi ei varistanut, vaan 1970-luvulla Köyliö-Säkylän sanomissa uutisoitiin Aunen joulukuusesta, joka sinnikkäästi jatkoi kasvuaan Aunen hyvässä hoidossa. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto

Museotaksvärkki toivottaa rauhallista ja tunnelmallista joulua lukijoilleen! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kaikille yhteistyökumppaneille ja erityiskiitokset jokaiselle 43 talkoolaiselle sekä valokuvaajille Jaakko Ojalalle ja Emilia Helmiselle. Nyt katse kohti tulevaa vuotta!

joulukortti.jpeg

Toivoo,

Hanna

 

”Entisaikojen koulunkäyntiä”

IMG_1124

Säkylä-seura ry:n Säkylän historiaa – Pankaas kattoen! -historiahanke järjesti 30.11.2017 yhdessä Säkylän yhteiskoulun kanssa Paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivän yläastelaisille ja lukiolaisille. Museotaksvärkki oli tapahtumassa mukana järjestämässä ”Entisaikojen koulunkäyntiä” -työpajan, jossa esittelimme osan Yttilän Museokoulun käyttökokoelmiin kuuluvista opetustauluista. Työpajan vetäjinä toimivat Museotaksvärkki-hankkeen johtaja Mikko Eskola, Yttilän kyläyhditys ry:n puheenjohtaja Sari Minkovitsch, Köyliön valokuvat-arkiston johtaja Kalevi Salmi ja tietysti minä.

Opetustaulujen teemoiksi valitsimme maatalouden, työn, valistuksen sekä kaupungin ja ujuttautui joukkoon myös muutama historia-aiheinenkin opetustaulu. Osallistavassa työpajassa oppilaiden tehtävänä oli ryhminä pohtia yhden teemaan sopivan opetustaulun pohjalta, mitä opetustaululla halutaan kertoa ja opettaa, mikä on muuttunut ja millainen opetustaulu olisi tänä päivänä? Lopuksi ryhmät esittelivät opetustaulunsa ja pohdintansa luokalle ja meille.

IMG_1233

IMG_1208

IMG_1236

IMG_1164

Tämän päivän kuvatulvan keskellä on hyvä välillä pysähtyä yhden kuvan äärelle ja pohtia sen sisältöä ja merkitystä. Se ei nimittäin ole niin helppo homma, mitä aluksi ajattelimme. Varsinkin maaseutumaisemaa kuvaavat opetustaulut osoittautuivat haasteelliseksi, sillä tavallaan maisemat näyttävät samalta kuin nykyään, mutta eivät sitten kuitenkaan. Joidenkin oppilaiden oli vaikea tunnistaa maaseudun rakennuksia, kuten navettoja, aittoja ja luhteja, vaikka ne näyttivätkin osittain tutuilta. Opetustauluista tartuttiin helposti tuttuihin asioihin, kuten vaatteisiin ja eläimiin, ja näiden tuttujen asioiden pohjalta oppilaat lähtivät pohtimaan, mikä on muuttunut. Kaupunkimaiseman kohdalla selkeästi esille nousivat ne asiat, mitkä kuvasta ikään kuin puuttuivat tai mikä on toisin tänä päivänä, kuten liikennevalot, -merkit ja -säännöt sekä mainostaulut ja kaupat. Valistus- ja terveysaiheisten opetustaulujen sanoma oli kaikille oppilaille ”selvää pässinlihaa”, eikä hygienia-asioita tarvitse enää koulussa opettaa.

IMG_1194

IMG_1198
Tätä opetustaulua kutsuttiinkin lopulta ”kissatauluksi”.
IMG_1238
Oma haasteensa oli myös liidulla kirjoittaminen.

IMG_1177

Päivän päätteeksi mieleeni kuitenkin jäi erään yläastelaisen pojan kommentti: ”Mä en oo ikinä käyny museossa”.  Se on asia, mille pitäisi tehdä jotain. Mikäänhän ei korvaa aitoa paikallismuseon tunnelmaa ja yksilöllisyyttä, sen pitäisi jokaisen itse nähdä ja kokea. Me Museotaksvärkissä yritämme parhaamme mukaan tuoda Köyliön paikallismuseoiden ja paikallisen kulttuuriperinnön roolia ja merkitystä esille, ja teemme töitä sen eteen, että Köyliön museoiden esinekokoelmat ovat jatkossa kaikkien saavutettavissa. Myös Suomen Kotiseutuliitto on kirjoittanut paikallismuseoiden tärkeydestä sekä esittänyt huolensa paikallismuseoiden toimintaedellytyksistä. Kotiseutuliiton teksti on luettavissa täältä.

Halusimme koostaa Köyliön valokuvat-arkistoon työpajasta myös  ”virtuaalinäyttelyn”. Köyliön valokuvat-arkistosta löytyy nyt kaikki työpajassa olleet opetustaulut. ”Virtuaalinäyttely” löytyy yleishaulla A02. Kuvan tarkemmat tiedot -kohdasta löytyy tiivistetysti oppilaiden kommentit ja pohdinnat kyseisestä opetustaulusta. Menkäähän siis kurkkaamaan, mitä saimme oppilaiden kanssa aikaiseksi.

Suuret kiitokset vielä Paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivän järjestäjille sekä Säkylän yhteiskoulun oppilaille hauskasta, mieleenpainuvasta ja ajatuksia herättäneestä päivästä.

Hanna

Torpparimuseon tarina osa 7.

Torpparimuseon tarinasta on enää esittelemättä teille Martan mökki, josta olen jo aiemmin kirjoittanut muutaman sanan täällä.

Saunala
Kekoperän Martan eli Saunalan Martan mökki. Koivun juurella tyttären pojat 11.6.1952. Kuva: Paavo Varpiala, Köyliön valokuvat-arkisto.

Martta Kekoperän äiti Johanna Maria Kekoperä (s. 1861, k. 1933) sai osuutenaan torpparivapautuksessa pienen maatilkun (0,3 ha) keskikylästä Nälkälän mäestä. Mökki rakennettiin vanhasta saunarakennuksesta. Myöhemmin paikkaa alettiinkin kutsua ”Saunalaksi”. Johanna oli naimaton ja hänellä oli monta aviotonta lasta, joista nuorin oli Martta (s. 1904). Martta muutti äitinsä kanssa Saunalaan. Martalle syntyi vuonna 1921 myös avioton tytär Lahja. Saunalaa asutti parhaimmillaan siis kolmen sukupolven naiset.

_MG_9996
Martan mökki on hyvin tyypillinen torppariajan mäkitupalaisen mökki, jossa on tupa ja porstua. Kuva: Jaakko Ojala 2014.

Lopulta Martta asui yksin mökissään naapuriavun turvin ja kuoli vanhainkodissa vuonna 1993. Mökin oli perinyt Lahjan toinen pojista. Hän möi tontin Olli Härkälälle. Mökin hän puolestaan lahjoitti Museoyhdistykselle vuonna 2005. Vuonna 2010 mökki siirrettiin nykyiselle paikalleen Torpparimuseon tontille.

Martta
Martta Kekoperä kiikkustuolissaan. Hän mielellään luki lehtiä, mieluiten kuulemma Nyyrikkiä Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Martta oli värikäs persoona ja riuska työihminen ja hänestä kuulee paljon muistoja ja kertomuksia. ”Usein tällaisen mökin yksinäiset naiseläjät tekivät elannokseen monenlaisia käsityöitä. Mutta Martta ei ollut käsityöihminen. Hän teki taloissa kaikenlaisia sekatöitä pyykinpesusta peltotöihin. Hän keräsi risuja ja teki luutia. Pitkään Martta toimi myös koulun siivoojana.” Muistelee Paula Härkälä.

Paavo Varpiala puolestaan muistaa, että mielellään Martta kyläili, uteli ja puheli päivän tapahtumista, ja tietysti sai samalla kahvia ja muuta suuhun pantavaa. Martan tulo oli kuin sanomalehti olisi tullut taloon. ”Kai opettaja on jo kuullut”, oli Martan tapa aloittaa päivän uutiset.

tn_Tuiskula_05_09_2017_22
Martan mökki on sisustettu hyvin kotoisaksi hempein sävyin. Kuva: Emilia Helminen.

Paula Härkälä on sisustanut Martan mökin, joka edustaa vähän tuoreempaa aikakautta verrattuna torppariaikaan. Martan mökissä ei enää syöty puuastioista vaan emaliastioista, joista tuli Suomessa 1950-luvulla hittituote. Pienestä mökistä löytyy kaikki tarpeellinen vaatimattomaan mäkitupalaisen elämään.

Loppukuusta taas tapahtuu! Säkylä-seura ry:n, Säkylän historiaa – Pankaas kattoen! -historiahanke järjestää yhdessä Säkylän yhteiskoulun kanssa 30.11.2017 Paikallishistoria tutuksi -tapahtumapäivän Säkylän yhteiskoululla. Museotaksvärkki on tapahtumassa mukana yhtenä toimijana vetämässä yhtä toiminnallista työpajaa, jossa oppilaat pääsevät tutustumaan ”entisaikojen koulunkäyntiin”. Olkaa siis kuulolla, mitä silloin tapahtuu…

Hanna

Paikallishistoriaa teräsmiehen voimin!

IMG_1005

9.11.2017 Säkylän historiaa -Pankaas Kattoen! -hanke järjesti hanketoimistollaan (Rantatie 254) verkostotapaamisen, johon osallistui toimijoita Säkylä-seuran ja Köyliö-seuran (Museotaksvärkin) lisäksi mm. Säkylän kunnalta, Turun yliopistosta (Porin yksiköstä), Säkylä-Köyliön seurakunnalta, Leader Pyhäjärviseudusta ja Ala-Satakunnan oppaista. Illan aikana pohdimme yhdessä paikallishistorian ja kulttuuriperinnön tärkeyttä.

Millä tavoin paikallishistoria lisää hyvinvointia? Miten paikallishistorian avulla vahvistetaan seudullista elinvoimaisuutta? Millaisia yhteistyömuotoja ja mahdollisuuksia paikallishistoria tarjoaa eri toimijoille? Tällaisten teemojen ympärillä heiteltiin ajatuksia puolin sekä toisin ja suunniteltiin tiiviimpää yhteistyötä seurojen kesken. Tarvetta siihen nimittäin olisi!

Entä kuinkas moni teistä on kuullut ”Suomen teräsmies” Hautaviidasta? Entä mitä ajatuksia alla oleva esine teissä herättää?

0868_1
Hevosenkenkä ja prässinaula. Kuva: Jaakko Ojala

No romultahan se näyttää, mutta tarina sen takana on mielenkiintoinen tai vähintään hauska, ja juuri siksi se on museoesine. Tarina kertoo, että:

”1.4.1950 oli Tuiskulan Seurojentalossa Parkanon osaston järjestämä iltama, missä päänumerona oli Hautaviidan esiintyminen. Hänen tärkein tekonsa oli Kiukaisten Osuuskaupasta samana päivänä ostamansa uuden 3 nron hevosenkengän vääntäminen hampain siihen asentoon, missä se nyt on, tavalla, joka selviää kuvasta. Hän myös kiersi käsissään prässinaulan kierteelle asettamalla ennen kiertoa naulan kumpaankin päähän paperisuikaleesta kiertämänsä kädensijat. Hän väänsi vielä hampain yhden pyöreän rautakangen suoralle kulmalle. Hautaviita painoi 148 kg. ”Lihakset kuin puuta”, sanoi poliisi Simula kun koetteli kädellään.”

IMG_1064
”Suomen teräsmies” Hautaviita. Kuva on ilmeisesti otettu kyseisestä esityksestä.

Toisinaan on hyvä välillä vääntää, tässä tapauksessa, hevosenkengästä ja tehdä yhdessä paikallishistoriasta ja kulttuuriperinnöstä näkyvää ja kuuluvaa. Niinhän sitä sanotaan, että yhteistyössä on voimaa!

Hanna

Yksi esine – tuhat tarinaa -haaste

Mitä museoesineet kertovat itsenäisestä Suomesta? Suomen Kotiseutuliitto on haastanut satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi kaikki Suomen museot jakamaan itsenäisen Suomen tarinaa museoesineiden kautta. Yksi esine – tuhat tarinaa haasteen tavoitteena on kannustaa museoita kertomaan yhdellä esineellä jotain olennaista paikkakunnastaan, kotiseudustaan tai mahdollisesti koko Suomesta. Kaikki haasteen esineet ja tarinat ovat nähtävillä täällä.

Köyliö-seuran puheenjohtajan Samuli Vahteriston vinkkaamana Museotaksvärkki tarttui haasteeseen Tuiskulan Torpparimuseon ja Yttilän Museokoulun osalta. Räisälä-museo on jo aiemmin osallistunut Yksi esine – tuhat tarinaa -haasteeseen. Esineeksi he valitsivat aikansa tunnetuimman räisäläisen Matti Läheniemen muotokuvan, jonka tarina on luettavissa täältä.

tn__MG_9624
Matti Läheniemen muotokuva ja Räisälä-museon museovastaava Antti Kuisma. Kuva: Jaakko Ojala

Torpparimuseon osalta esineen valinta oli helppo ja yksimielinen. Arvaako jo joku? No tietysti se on taksvärkkikapula eli päiväpulkka! Siitähän kirjoitin aiemmin jo täällä. Pulkka kuvaa nimenomaan paikkakunnan historiaa ja toimii Torpparimuseon symbolina, joten siksi se on oiva valinta haasteeseen.

KOY0167
Taksvärkkikapula. Kuva: Jaakko Ojala

Yttilän Museokoulun osalta lähdimme haasteeseen mukaan Agda Enlundin kesinä 1893 ja 1894 keräämällä kasviolla eli herbaariolla, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä. Vaikka kasvio on vain 19-prosenttisesti paikallinen, kertoo se kuitenkin Köyliön, mutta myös koko Suomen koulu- ja sivistyshistoriasta. Kasvio varmasti jo itsessään herättää useimmassa tuhat muistoa ja tarinaa.

YMK6_3.JPG
Agda Enlundin herbaario. Kuvassa on vuonna 1893 kerätty apila. Kuva: Jaakko Ojala

Tämän haasteen innoittamana, ajattelin, että Museotaksvärkki voisi osallistua ainakin osittain myös Suomi-kuvahaasteeseen Instagramin puolella. Eihän Suomi 100-haasteita voi olla liikaa : D Suomi-kuvahaasteen tavoitteena on ”paitsi vahvistaa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta myös vaikuttaa eri sosiaalisen median kanavissa esitettävään Suomi-kuvaan”.

suomikuvahaaste_ohje4-1024x1024

Museotaksvärkin osalta museoesineet ja Köyliön valokuvat-arkiston valokuvat tulevat olemaan isossa roolissa tässä haasteessa. Ottakaa siis Museotaksvärkin Instagram-tili seurantaan. Tili löytyy Instagramista museotaksvarkki -nimellä.

Tällaisin haastein on ollut kiva käynnistellä töitä loman jälkeen,

Hanna

Pankaas kattoen!

IMG_0988

Tiistaina 17.10.2017 kokoonnuimme pienellä porukalla Yttilän Museokoululle pohtimaan hankkeen etenemistä. Minun kaltaiselle, itsenäistä työtä tekevälle etätyöläiselle tällaiset yhteiset kokoontumiset ovat ensiarvoisen tärkeitä, jolloin pääsen jakamaan mietteitäni ja saan uutta puhtia tekemiseeni sekä pääsemme yhdessä suunnittelemaan uusia kuvioita.

IMG_0982

Ja niitä uusia tuulia puhaltaa kutkuttavan kivasti. Säkylä-seura ry:n Säkylän historiaa – pankaas kattoen! -hanke kyseli Museotaksvärkki -hanketta mukaan heidän verkostotyöryhmään ja mehän otimme ilolla kutsun vastaan. Hankkeistamme löytyy paljon samankaltaisuutta, joten yhteistyö tuntuu myös luontevalta tavalta jakaa yhteisiä tavoitteita ja ideoita. Saa nähdä, mitä mielenkiintoista uudet verkostot ja yhteistyökuviot tuovat tullessaan… Kiitos Pankaas kattoen! -hanke kutsusta ja yhteydenotosta!

Muilta osin hanke etenee tavoitteiden mukaisesti ja valmistakin tulee. Yttilän Museokoulun esineluettelot kuvineen ovat nyt valmiit ja odottavat siirtoa Köyliön valokuvat -arkistoon. Esineitä luetteloitiin yhteensä 616, jotka koskevat pääsääntöisesti kouluesineistöä, mutta myös piharivin suutarinverstaan ja maataloutta koskevia esineitä. Lisäksi Museokoulua koskeva arkistomateriaali listattiin.

Rakennusinventoinnit ovat nekin yhtä lukuun ottamatta valmiit ja Tuiskulan Torpparimuseon osalta esineluettelot päivittyvät tasaiseen tahtiin WebMusketti-tietokantaan. Nyt, kun toisesta päästä työt valmistuvat, niin pääsen myös pikkuhiljaa Räisälä-museon aineiston pariin. Köyliön kappeliseurakunnan tilanne on myös edennyt siihen pisteeseen, että Sahan sisarusten testamenttaama esineistö on nyt kartoitettu ja alustava luettelo tehty.

tn__MG_0285_1.JPG
Kuva: Jaakko Ojala

Mutta nyt on myös minun aika vähän lomailla ja vaihtaa hetkeksi maisemaa, joten ”toimisto” on kiinni 23.10.-1.11.2017 välisenä aikana. Palataan siis asiaan uudella energialla marraskuun puolella.

Ja hei, muistittehan merkitä kalenteriin Eläkeliitto Euran yhdistyksen järjestämät Wanhanajan iltamat Euran Pirtillä 28.10.2017 klo 16.00, joista kirjoitin täällä.

Aurinkoista syyslomaa,

Hanna

 

Torpparimuseon tarina osa 6.

Vuonna 1977 Torpparimuseon tontille hankittiin Pitkärannan Ojalasta 1800-luvulla rakennettu hirsirunkoinen lato, joka oli toiminut Vihtori Ojalan aikana lahtivajana eli riistaeläinten lopputeurastuspaikkana. Nykyään vaja toimii museon ja Tuiskulan Kesäteatterin varastorakennuksena. Kesän talkoiden aikana vaja laitettiin uuteen järjestykseen ja samalla erottelimme museoesineet ja kesäteatterin rekvisiitat omiin alueisiinsa.

tn_Tuiskula_05_09_2017_33
Kuva: Emilia Helminen 2017.

Tuiskulan VPK lahjoitti vuonna 1972 museolle torppariajalta peräisin olevan hirsirunkoisen pruuttakopin sekä kaksi vanhempaa ruiskua. Alun perin koppi sijaitsi nykyisen paloaseman kohdalla. Koppi ruiskuineen oli koko kyläkunnan yhteinen. Ennen sotia koppi siirrettiin Paimenenmäkeen miesten kiskomana, neljän tukkireen päällä. Parinkymmenen vuoden jälkeen koppi siirrettiin jälleen, tällä kertaa traktorikyydillä Uuden-Torpan ja Pahan-Kalmeen tienhaaraan. Nykyiselle paikalleen rakennus siirrettiin vuonna 1986.

1473_1
Kuva: Jaakko Ojala 2017.

Palohälytys puhallettiin palotorvella, johon vastattiin aina seuraavasta palotorvella varustetusta talosta. Lopulta hälytys saavutti koko kylän. Muulloin palotorveen puhaltaminen oli ehdottomasti kiellettyä ja siitä jaksettiin muistuttaan perheen pienempiä. Kaikki kynnelle kykenevät kokoontuivat paloasemalle eli pruuttakopille, josta pruutta nostettiin rekeen tai rattaisiin ja näin lähdettiin palopaikalle. Ämpäriketjua varten tarvittiin paljon väkeä paikalle.

tn_Tuiskula_05_09_2017_31
Kuva: Emilia Helminen 2017.

Pruuttakopissa säilytetään vanhaa neljän miehen miesvoimaruiskua sekä uudenaikaisempaa vuonna 1929 hankittua ruiskua. Jälkimmäisessä on imuletku ja lämmityslaite, jotta sitä voitiin käyttää myös pakkasella. Pruuttakopista löytyy myös moottoriruisku, kahdeksan mustaa miehistön kypärää, keltainen päällikön kypärä sekä letkukela ja letkuja.

IMG_0970

Perjantaina 13. päivä Tuiskulan Torpparimuseolla vellikello kilkatti ja palotorvi soi, kun 60 Friitalan koulun nelosluokkalaista kävi tutustumassa torppariajan elämään. Ilman epäonneakaan ei selvitty, vaan perjantai 13. näytti todelliset piikkinsä, kun metsänlaidalla sijainnut maa-ampiaispesä heräsi, eikä pistoilta vältytty.  Mukava retki sai harmittavan päätöksen, mutta onneksi siitäkin selvittiin : ) Kiitos Friitalan koululaisille, että kävitte!

Miten teidän perjantai 13. päivä meni?

Hanna

Kuka tunnistaa Yttilän Museokoulun mysteerivipstaakelit?

Nyt kaipaisin kipeästi apua Yttilän Museokoulun mysteerivipstaakelien tunnistamisessa. Ihan kaikenlainen tieto esineistä on plussaa. Tällä hetkellä esineet on kirjattu luetteloihin tunnistamattomiksi havaintovälineiksi, puuesineiksi tai pelkästään lukuisin kysymysmerkein. Osa esineistä varmasti onkin opetuksen havaintovälineitä, mutta mitä näillä esineillä pyrittiin havainnoimaan, on minulle mysteeri.

YMK 144
A. Onko esine kenties jonkinlainen morsetuslaite???
YMK 307
B. Mikä tämä tunnistamaton puuesine on?
YMK 309
C. Tämä esine on kirjattu toistaiseksi kaksisaranaiseksi vipstaakeliksi.
YMK 310
D. hmmmm…. ???
YMK 313
E. Kauniisti sorvattu, mutta mikä?
YMK 410
F. Liittyykö tämä esine avaruuteen???
YMK 412
G. Mitä tällä yritetään havainnoida? Jotain moottoria kenties?
YMK 413
H. Entäs tällä?

Tässä teille pähkinä purtavaksi. Ilolla otan kaikki lisätiedot vastaan, joko tänne kommenttikentälle (kommentoi-kohta löytyy, joka tekstin lopusta. Jos kommenttinne ei heti näy, niin älkää ihmetelkö. Minun pitää ensiksi hyväksyä kommenttinne, ennen kuin ne näkyvät muille), tai sähköpostiin museotaksvarkkihanke@gmail.com ja lisätietoja saa myös soitella numeroon 044 243 9633. Ja voisinpa sanoa, että kaikki upeat esinekuvat ovat ottamiani, mutta ei, ne ovat edelleen valokuvaajamme Jaakko Ojalan kuvaamia.

28.10.2017 tanssitaan! Eläkeliitto Euran yhdistys järjestää Euran pirtillä (Sorkkistentie 8, Eura) Wanhanajan iltamat ”Suomi 100” hengessä. Myös Museotaksvärkki on mukana iltamissa Power Point -esityksen muodossa, jossa esitellään Köyliön Museoyhdistyksen vanhoja pukuja ja tekstiilejä. Nyt olisi mahdollisuus pukea ne vaatekaapin vanhimmat leningit ja puvut ylle ja suunnata iltamiin. Iltamat alkavat klo 16 kahvittelulla. Lipun hinta on 10 €.

Tanssi

Rentoa loppuviikkoa,

Hanna

Reipas ulkoilu antaa voimia ja terveyttä. Karaisemalla itseäni vältän monet taudit.

Yttilän Museokoululta löytyy kaksi arkullista opetustauluja, jotka ovat oleellinen osa opetuksen ja kasvatuksen historiaa. Nykyään ne ovat myös nostalgisia keräily- ja sisustusesineitä. Suurin osa opetustauluista on Yttilän koulun kouluajoilta perittyjä, osa on tullut muilta seudun kouluilta sekä muutama on hankittu huutokaupoista. Museokoululta opetustauluja löytyy reilu sata kappaletta, joista esittelen teille nyt muutaman.

IMG_0905IMG_0906

Opetustauluja käytettiin yleisesti 1800-luvun puolivälissä opetuksen apuvälineinä Keski-Euroopassa. Kansakoulumme isä Uno Cygnaeus tutustui opetustauluihin Saksan ja Sveitsin koululaitoksissa. Suomeen palattuaan hän korosti opetustaulujen merkitystä opetuksen apuvälineinä. Siitä lähtien niitä ryhdyttiin valmistamaan kansakoulujen tarpeisiin. Aluksi ne olivat pieniä ja mustavalkoisia historian opetukseen tarkoitettuja tauluja, mutta myöhemmin niitä alettiin valmistaa myös muihin oppiaineisiin. Osa opetustauluista tilattiin myös Saksasta, koska siellä osattiin tuolloin väripainatusmenetelmät.

IMG_0916
Kuvitus Grimmin veljesten iltasadusta Susi ja seitsemän pientä kiliä.

Opetustauluja käytettiin aktiivisesti aina 1960-luvulle asti ja niiden avulla opettaja havainnollisti opetustaan. Myös tuon ajan opetuskirjoissa kuvitus oli hyvin niukkaa. Opetustauluja kutsuttiin myös opetuskuviksi, koulu- tai kuvatauluiksi, havaintotauluiksi sekä seinätauluiksi ja -kuviksi. Kotimaisia opetustauluja tekivät nimekkäät taidemaalarit Albert Edefeltistä Martta Wendeliniin.

IMG_0901
Turun yliopiston vihkiäisjuhla vuonna 1640 Albert Edefeltin ikuistamana.
IMG_0917
Lasten talvi-iloja Martta Wendelinin kuvaamana.

Kansakouluissa opetustauluja säilytettiin arkussa tai kaapissa, valolta ja pölyltä suojassa. Näin ne kestivät käytössä useita vuosikymmeniä. Opetustaulun paljastus oli jännittävä hetki. Aiheen tullessa ajankohtaiseksi määrättiin luokan järjestäjä noutamaan opetustaulun, joka hartaudella ripustettiin karttanaulakkoon tai seinälle.

Yttilä
Yttilän koulun luokkakuva 1910-luvulta. Kukas heistä on saanut kunnian ripustaa opetustaulun? Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto.

Yttilän Museokoulun opetustaulukokoelmista löytyy mm. raamattuaiheisia ja historian kulusta kertovia tauluja. Joukossa on eläintauluja, työkuvauksia ja ihmiskehoa kuvaavia kuvia, taideteoksia sekä terveyskasvatukseen liittyviä tauluja kommentteineen.

IMG_0903
Yttilän Museokoululta löytyy 39 raamattuaiheisen opetustaulun sarja.
IMG_0934
Viimeisimpänä hankintana on Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon löytölaarista hankittu opetustaulu, jossa on kuvasarja Pyhä Henrikin legendasta.
IMG_0922
Ebba Masalin, Maataloudellinen kotieläinkuvasto. Talli.
IMG_0914
F. G. Ålander, Heinäntekoa. Valistuksen alak. havaintokuvia.

IMG_0928

IMG_0920
Alakoulun lasku- ja havaintokuvasto.

Kansakoulut osallistuivat myös tärkeään valistustyöhön. Esimerkiksi 1900-luvun alun vakavin terveysuhka oli keuhkotuberkuloosi. Valistustyön apuna käytettiin taudin leviämistä ja hoitoa käsitteleviä opetustauluja.

IMG_0912

Valokuvatut opetustaulut antavat mahdollisuuden opetustaulujen monipuoliseen käyttöön. Sitten, kun esinekuvat on Museotaksvärkki-hankkeen aikana siirretty Köyliön valokuvat-arkistoon, ovat ne myös kaikkien nähtävillä. Valokuvatut opetustaulut voisi esimerkiksi jälleen ottaa mukaan opetukseen. Ne kertovat historiasta, taiteesta, herättävät kiinnostusta ja kysymyksiä, mutta myös muistuttavat tuttuun tapaan terveellisistä elämäntavoista. Miltä sinun mielestä nykypäivän opetustaulu näyttäisi? Entä mikä tauluista on sinun suosikkisi?

Hanna

 

Opetustaulujen kuvat: Jaakko Ojala

Lähteet:

https://www.nt-museo.net/nayttelyt

http://www.reijoheikkinen.fi/kuvataulut-historian-historian-opetuksessa/